Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Stara on valinnut Nordic Geo Center Oy:n mobiililaserskannausjärjestelmän toimittajakseen. Laitteiston lisäksi kauppaan sisältyy koulutusta. Lue lisää tiedotteestamme!
Aihearkisto: Laserkeilaus
Riegl VZi-sarjan ohjelmoitavuus
Rieglin laserkeilaimet ovat olleet jo pitkään tunnettuja siitä, että niitä voi integroida muiden järjestelmien osaksi ja valmistaa laserskannausjärjestelmiä, joita edustavat mm. Rieglin omat VMX-järjestelmät tai vaikkapa IGIn ilmalaserkeilaimet.
Maalaserskannerien puolella mittauskalusto on jo valmiiksi itsenäinen yksikkö, joten harvoinpa tulee mieleen ohjelmoida näihin laitteisiin mitään omaa. Rieglin skannereiden kohdalla omien käyttöliittyminen tai muiden käyttäjälle tarpeellisten ohjelmanpätkien luominen skannereihin on kuitenkin ollut mahdollista jo vuosia ja perinne jatkuu tuoreessa VZi-sarjassa. Skannerien toiminnallisuutta voidaan siis laajentaa käyttäjälle tarpeelliseen suuntaan kuten mobiiliskanneriksi.
Käytännössä VZi-sarjan skannerien sisäinen toiminta perustuu pieniin ohjelmakomponenteihin eli palveluihin. Nämä palvelut kommunikoivat keskenään laitteen sisäisessä arkkitehtuurissa antaen toimintokomentoja ja liikuttaen dataa. Palvelujen kirjasto on C++ pohjainen ja tarjoaa yhteyden C, Pascal ja Python-ohjelmointikielille.
Jos kuitenkin haluaa käyttää tehtaan omaa käyttöliittymää, niin myös siihen on mahdollista tehdä omia laajennuksien appsien avulla. Alla olevassa kuvassa näkyy valmistajan appseja, joita on tehty muun muassa tiedostojen siirtoon, etäyhteyden luomiseen, aineistojen yhdistämiseen jo mittauksen aikana sekä ajastimen käyttöön. Ajastin on hyödyllinen työkalu haluttaessa seurata eli monitoroida kohdetta säännöllisen väliajoin, koska se toistaa halutut komennot käyttäjän määritämällä aikavälillä.
Käyttäjän kannalta Rieglin maalaserkeilaimet ovat heti käyttövalmiita mittauslaitteita, mutta erikoisovelluksia varten laitteet ovat siis hyvinkin osaavan käyttäjän muokattavissa omiin tarpeisiin.
Hollannin rautateiden laserskannaus
Tuoreen GIM-lehden julkaisun mukaan hollantilaiset ovat tänä vuonna skannanneet rautateitä oikein urakalla – 7000 km. Mittauksen perusteella arvioidaan muun muassa korjattavia kohtia ja kasvillisuuden raivausta eli peruskunnossapitoa.
Mittauskalustona näkyy käytetyn Rieglin VUX-1-laserskannereita (2 kpl) ja järkevästi helikopteria, jolla on mitattu 190 m korkeudelta. VUX-skannerit sopivat miehittämättiin tai miehitettyihin mittausalustoihin, mutta tämän hetken kustannustasolla isot mittaukset ovat edullisempia helikopterilla tai lentokoneella tehtynä.
Seuraavaksi sitten kiinnostaa, onko mittauksia tehty myös mobiilisti rataa pitkin, sillä kaikki yksityiskohdat eivät näy ilmasta mitattuna. Palaamme asiaan lisätietoja saatuamme.
Ilmalaserkeilausta Rieglin tapaan
RIEGL USA järjesti viikolla webinaarin, jossa käsiteltiin Rieglin raskaimman sarjan ilmaskannauskalustoa. Esittelyssä olivat VQ-780i, VQ-880-G/GH ja VQ-1560i-DW tai oikeastaan kaikki 1560-sarjan skannerit.
Kyseessä ovat siis lentokoneeseen tai helikopteriin asennettavat laitteet, joilla tehdään isojen alojen kartoitusta joko alueittain tai lineaarisesti, kun kyseessä on esim. pitkä sähkölinja tai kaasuputki.
Ensimmäinen esiteltävä laite, VQ-780i, on tehokas yhden skannerin järjestelmä, joka mittaa nopeimmillaan 1 MHz:in pulssintoistotaajuudella. Webinaarissa näytettiin mielenkiintoisia asiakkaiden tilaamia integrointikokonaisuuksia, joissa oli esim. 2 kappaletta VQ-780i:tä yhdessä, mutta erityisen mielenkiintoinen on VQ-780i integroituna 8 viistoon ja ja yhden nadiiriin suunnatun kameran kanssa. Viistokamerat sijaitsivat ympyrän kehällä ja nadiirikamera niiden keskellä. Tällainen kokonaisuus on kuulemma vakuutusyhtiön käytössä.
Seuraavaksi esiteltiin topobatymetristä skanneria VQ-880, josta tänä vuonna esitellään päivitetty versio. Tällaisella laitteella skannataan samaan aikaan maan pintaa ja matalia vesistöjä. Infrapunakanavan maksimaalinen pulssintoistotaajuus on 900 kHz ja vihreän kanavan (laserin) 700 kHz. Uutta ovat myös 100 Megapixelin kamerat, jotka voivat olla RGB ja RGB-IR tai tietysti jokin käyttäjän oma vaihtoehto. Järjestelmää voidaan nyt käyttää myös joustavasti joko skannaukseen tai pelkkään kuvaukseen tai niiden yhdistelmänä, jolloin laitteelle saadaan lisää käyttömahdollisuuksia tarpeiden mukaan.
Viimeinen laite-esittely on 1560-sarja, jonka lähtölaukaus oli 2013 esitelty täyden aallonmuodon tallentava laserkeilain LMS-1560i. Sen rinnalle esiteltiin myöhemmin VQ-1560i ja viimeisimmäksi VQ-1560i-DW. Laitteiden mittaustekniikka perustuu luonnollisesti aallonmuodon analyysiin, mutta kahden jälkimmäisen kohdalla täyttä aallonmuotoa ei tarvitse tallentaa, jolloin aineistomäärä pysyy kohtuullisempana. 1560-sarjan laitteistoilla päästää hämmästyttäviin tuotantotehokkuuksiin kuten esimerkiksi 900 km2 tunnissa mitattaessa 2 pistettä/m2 tai 60 km2 tunnissa mitattaessa 60 pistettä/m2. Tiheään mitataan esimerkiksi juuri linjoja.
1560-sarjan mittausjärjestelmiä on tällä hetkellä tuotantokäytössä runsaat 50 kappaletta, mikä osoittaa järjestelmän olevan valtava menestys. Vain joitain vuosia sitten ilmalaserkeilaimia arveltiin olevan käytössä runsaat 200 kappaletta, joten tähän määrään suhteutettuna myyty määrä on käsittämätön. Käytännössä vanhoja ja hitaampia laitteita on korvattu uusilla laitteistoilla (kuten meidän kauppamme Viron Maanmittauslaitoksen kanssa) ja erityisesti Aasian markkinoille on ilmaantunut paljon uusia toimijoita. Rieglin kilpailijoiden tarjonta on puolestaan hiipunut eivätkä ne tällä hetkellä pysty tarjoamaan vastaavaa tuotantotehokkuutta. Aika on edelleenkin rahaa ja hitaammilla järjestelmillä tuotanto tulee kalliimmaksi.
Kaikki 1560-sarjan laitteet sisältävät 2 erillistä skanneria sijoitettuna mittaamaan ristiin niin, että kohteet saadaan mitattua sekä edestä että takaa. DW-vaihtoehdossa toinen skanneri on IR-taajuudella ja toinen vihreä niin, että taajuudet täydentävät toisiaan lisätiedon saamiseksi. Aineistosta voidaan laskea esimerkiksi GNDVI (Green Normalized Difference Vegetation Index), jolloin saadaan tietoa kasvillisuuden terveystilasta tai ravinteiden tarpeista.
Kaikkien Rieglin skannereideiden ydintekniikkaa ovat:
- Multiple time around, MTA – jopa 22 pulssia ilmassa samanaikaisesti
- täysi aallonmuoto, reaaliaikainen aallonmuoto ja älykäs aallonmuoto
- kalibroidut intensiteetit (reflektanssi)
- pyörivä monikulmiopeili – tasainen pistejakauma
- ilmassa ja maassa liikkuvasti mitattaessa samat prosessointiohjelmat
- UUTTA: ilmakehän häiriöiden poistamistekniikka (ACS teknologia) – puhtaammat pistepilvet
Kiinnostuitko Rieglistä? Tervetuloa lokakuussa Intergeo-messuille Frankfurtiin tutustumaan koko laitevalikoimaan mukaanlukien maa- ja mobiiliskannerit. Tänä vuonna siellä juhlitaan myös Rieglin 40-vuotisjuhlaa, jolloin paikalla on myös erityisen paljon tehtaan työntekijöitä ja pääset tutustumaan ihmisiin näitten laitteiden takana.
Esittelemme myös laitteistoja ja niiden aineistoja mielellämme toimistollamme Helsingin Kulosaaressa, joten tervetuloa myös meille!
Nasan lumimittauksia Riegl LMS-Q1560 ilmalaserkeilaimella
Harvapa meistä pääsee lentokoneeseen tekemään ilmalaserkeilausta, mutta uuden videon myötä voimme kaikki hypätä NASAn lennolle mittamaan vuoriston lumitilannetta. Kysymys on siis ilmastotutkimukseen littyvästä aineistonkeruusta – lumi- ja jäätikkötilannetta seurataan säännöllisillä mittauksilla. NASA käyttää työhön eri satelliittien mittauksia, mutta lentokoneesta mittaamalla saadaan yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa aineistoa. Videossa keilaimena Riegl LMS-Q1560i.
Kilikkaa videota ja hyppää kyytiin!
Tekoäly kartoituksessa Applen tapaan
Globaalit kartoitusjätit painiskelevat omassa sarjassaan ja Apple on päättänyt liittyä joukkoon. Yhtiön ensimmäinen yritys irtautua Googlen kartoista vuonna 2012 oli kauhea floppi, mutta nyt uudet kartat vyöryvät taas käyttäjille – alkaen tietysti Yhdysvalloista.
Techcrunchin haastattelussayhtiön varapresidentti Eddy Cue kertoo Applen miettineen koko strategiansa uusiksi karttojen tekemisen suhteen. Käytännössä kartat nähdään liikentoiminnan ytimessä, mistä syystä yhtiö päätti ottaa haltuunsa koko tuotantoketjun. No, käytännössä satelliitteja lukuunottamatta, mutta muuten yhtiö kerää maasta paljon dataa kartoitusautoillaan ja prosessoi aineistonsa itse lopputuotteeksi asti.
Artikkelin mielenkiintoisinta antia ovat kuvaukset teköälyn käytöstä tuotantoprosessissa. On 3D-aineistoa analysoivia syviä neuroverkkoja ja semanttista segmentointia kuten ajan henki vaatii, mutta mielenkiintoisinta on loppujen lopuksi laajan ihmisjoukon, jopa tuhansien applelaisten, työpanos laadukkaan lopputuloksen varmistamiseksi. Heille on tehty omat työkalut korjausten tekemiseksi kartoilla.
Käytännössä tämän hetken tekoäly antaa siis tehokkaammat työkalut suurten aineistojen murskaamiseksi, mutta se lopullinen äly tulee sittenkin vielä ihmisiltä. Eipä tämä yllätä, sillä mekin olemme nähneet jo muutaman tekoälyn kehityskierroksen alkaen 1970-luvun suuresta buumista. (Kannattaa muuten etsiä käsiinsä tuon ajan julkaisuja aihepiiristä itsensä huvittamiseksi)
Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta näin mittausalan kannalta on, että laadun parantamiseksi Apple lähti nöyrästi liikkeelle ”from the ground up” eli kartoitusaineistosta. Vuoden 2012 yritys oli yhdistelmä kaupallisten toimittajien (mm. TomTom) ja joukkoprojektien (Open Street Map) tuottamista kartoista, mutta käytännössä niiden laadun parantamisen ja puutteiden korjaamisen huomattiin olevan kalliimpaa, hankalampaa ja hitaanpaa kuin omasta aineistosta liikkeelle lähteminen. Tasalaatuisuuden saavuttaminen sekalaisesta aineistosta on tunnetusta hankalaa eli käytännössä mahdotonta. Applen uutisen jälkeen TomTomin kurssi syöksähti tietysti alaspäin.
Uuteen projektiin rakennettiin omat kartoitusautot, kartta-alusta ja ohjelmatyökalut ihan itse. Lisäksi Apple on investoinut julkaisemattoman summan rahaa välineisiin ja houkutellut osaavia työntekijöitä mm. Google Mapsilta. Applen karttoja tehdään ilmeisesti eri puolilla maailman, mutta sillä on iso keskus Intian Hyperabadissa, jossa myös yliopisto kouluttaa paljon kartoitusalan ihmisiä.
Applen esimerkin nojalla trendiä taidetaan vihdoinkin kammeta pois ”halpa on hyvää” ajattelusta, jolla siansaparoista on yritetty tehdä laadukasta paistia? Kartoituksen maailmassa laitteiden pitää kuulemma olla halpoja, sillä ”kyllähän prosessoinnilla mittausaineistoista saadaan laadukasta lopputuotetta”. Me emme ole sellaista vielä päässeet näkemään tähän päivään mennessä ja taitavat uudetkin sukupolvet vihdoin lyödä päänsä samaan oksaan. Laitteen kalleus ei ole itseisarvo, mutta mittausjärjestelmällä on työn vaatimusten mukaan todistettavasti päästävä tarpeelliseen lopputulokseen ja sen on lisäksi oltava käytössä kestävä ja luotettava työkalu. Laatu maksaa.
Ajankohtaisesti myös Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Arvo Kokkonen kirjoittaa tekoälystä ja aineiston laadussa tuoreessa blogissa. Seuraava lainaus Arvolta:
”Perustietojen eli datan laadun parantaminen on useasti asia, joka on ensin saatettava kuntoon, olipa siinä kysymys maastotiedosta, maankäyttötiedosta tai mistä rekisteritiedosta tahansa. Datan analysointi tekoälyn avulla ei paranna lähtöaineiston laatua.”
Viimeisin tekoälyn kehityskierros on muuten opettanut kaikille sitä tekeville, että jo pelkästään hyvän tekoälyn rakentamiseksi tarvitaan myös laadukkaita aineistoja. Muuten tekoäly tuottaa epäluotettavia tuloksia ja sen kehitys voi lähteä aivan väärään suuntaan. Suuryhtiöt kuten Microsoft ovat tämän jo oppineet karvaasti.
Tekoälyssä on muutenkin vielä paljon kehitettävää, kuten jalkapallon MM-kison ennusteet viihteellisesti osoittavat. Saksassa ruoditään parhaillaan maan jalkapallojoukkueen huonoa pelaamista ja pohditaan myös kaikkien ennusteiden, myös tekoälyn, epäonnistumista useaan otteeseen. Niin yliopistotutkijoiden kuin useiden konsulttiyhtiöiden (Goldman Sachs, Deloitte, UBS, Kommerzbank) tekoälyennusteet asettivat Saksan turnauksen kärkisijoille ja nyt Die Mannschaft on jo ulkona. Vaikuttaakohan kognitiivinen dissonanssi jo tekoälyssäkin? (Vaikuttaa ainakin, jos kaikki tekoälyn soveltajat on koulutettu suunnilleen samoilla opeilla.) Seuraavaksi voimmekin sitten seurata, miten muut tekoälyennusteet kisojen voittajasta toteutuvat.
Karttarintamalla seuraamme tietenkin mielenkiinnolla, että kuka voittaa globaalissa karttakilpailussa. Älä unohda kiinalaisia tästä yhtälöstä, sillä myös siellä koulutetaan paljon kartoitusalan ammattilaisia!
Automaattinen rekisteröinti mittauksen aikana
Rieglin maalaserkeilainten VZ-i -sarjan vahvuuksiin kuuluu mahdollisuus yhdistää aineistot eli rekisteröidä ne jo kenttämittauksen aikana. Yhdistämisen voi määritellä osaksi työprosessia (workflow) tai sen voi myös käynnistää laitteessa käsin. Käyttäjä voi luonnollisesti tehdä yhdistämisen samalla automatiikalla myös myöhemmin tietokoneella, jolloin on mahdollisuus tehdä kompleksisempia operaatioita. Alla olevassa videossa esitellään skannerissa olevaa automaattista rekisteröintiä.
Rekisteröinnin automatiikka perustuu i-sarjan laitteiden erilaisiin antureihin, joiden fuusio tehokkaassa laskentaympäristössä tuottaa lopputulokseksi georeferoidun pistepilven. Lisäksi käytössä on tietokonenäön analysointimenetelmiä, joilla etsitään vierekkäisten asemien yhteneviä piirteitä. Lopputulos saadaan georeferoitua RTK-GNSS-mittauksen tarkkuudella paikoilleen, joten tarkempaa sijaintitarkkuutta haluttaessa aineistot voi vielä kalibroida tarkemmin paikalliseen koordinaatistojärjestelmään.
Tämän aineiston voi myös ladata skannerista halutulle palvelimelle tietoliikenneyhteyden (4G/Wi-Fi) vain toimiessa. Kiinteissä monitorointimittauksissa aineiston voi siirtää jatkokäyttöä varten nopealla 1 GBitin kaapeliyhteydellä.
Nyt kun ns. Edge-laskenta eli käytännössä hajautettu laskenta lähellä kohdetta on tulossa muotiin, niin voimme todeta, etteivät kaikki valmistajat eivät ole koskaan luopuneet siitä. Niinkuin jo 1980-luvulla pystyimme me pystyimme takymetrilla tekemään kartoituksen ja heti mittauksen jälkeen tulostamaan sen asiakkaalle valmiina karttana (kyllä, tulostimia pystyi jo tuohan aikaan kuljettamaan autossa), niin osa laitevalmistajista on aina uskonut siihen, että laitteissa tarvii olla hardwaren puolesta omaa laskentatehoa työn tehokkaaseen suorittamiseen. Näin myös Riegl, joka muuten samoista laskentatehollisista syistä käyttää laitteiden sisäisenä ohjelmaympäristönä Linuxia. Tunnetusti mikään muu käyttöjärjestelmä kuin Windows ei hidasta laskentatehoa vaativien laitteiden käyttöä yhtä tehokkaasti.
VZ-i -sarjan skannereita voi siis käyttää tarpeiden mukaan täysin itsenäisesti ilman verkkoyhteyksiä tai Edge/IoT-laitteena, jota voi etäohjata tarvittaessa verkon yli. Asiakkaidemme tarpeet ovat erilaisia, joten laitteistojen täytyy myös sallia heidän tarvitsemansa monipuolinen käyttö.
Seurantamittaus eli monitorointi
Kohteiden seurantaa mittauksella on tehty niin kauan kuin mittauksiakin, mutta viime vuosina monitoroinnin tarve tuntuu taas lisääntyneet – tai ainakin siitä puhutaan taas enemmän.
Trendi näkyy myös kansainvälisesti ja se näkyy myös tutkimuksessa. Vastaan tuli hiljan tämä tuore itävaltalainen selvitys aihepiiristä, jossa käsitellään myös kahta meidänkin lempiaihettamme – takymetrin prismojen virheitä ja refraktiota mittauksissa. Kumpikin ovat siis vanhoja tuttuja mittausvirheiden aiheuttajia ja löytyvät myös oppikirjoista.
Prismojen kohdalla robottitakymetreille suunnitellut 360-prismat tuomitaan monitoroinnissa tarkkuuksien puolesta ja kerrotaan vain 1-prismojen tuottavan riittävää tarkkuutta. Näinhän me olemme myös moneen otteeseen todenneet ja asiasta löytyy useita tutkimuksia. 1-prisman kohdalla myös prisman kiinnitys sauvaan on kriittinen tekijä, kuten olemme useaan otteeseen havainneet Tampereen kentällä. Ihan helposti ei fysiikan lakeja muuteta, mutta käyttäjät vaativat valmistajilta mittausta helpottavia ratkaisuja. Kaikki ratkaisut eivät tosin ole onnistuneita.
Refraktiota ja ilmakehän vaikutusta itävaltalaiset tutkivat mittaamalla vuoren rinnettä ja kas vaan, aina se valonsäde jaksaa taittua. Näin kirjoittaa jo Aarne Rainessalo vuonna 1927 Geodesia-kirjassaan, joka on koostettu venäläisestä Witkovskin oppikirjasta täydentäen sitä saksalaisella Jordanilla ja tanskalaisella Johansenilla. Helpoimmin ilmakehän vaikutuksesta mittaustuloksiin pääsee eroon lyhyillä havaintomatkoilla, max. 60 m. ”Lyhyitä tähtäyksiä voi siis mitata yhtä hyvillä tuloksilla milloin tahansa”.
Loppuartikkeli käsittelee prismatonta mittausta ja myös laserskannausta monitoroinnissa, jolloin lisävirhettä mittaustuloksiin tuo itse mitattava kohde. Prisman heijastusominaisuudet tunnetaan, mutta prismattomassa mittauksessa erilaiset pinnat synnyttävät mittauksiin virhettä eri tavoilla. Ei siis ole ihan helppoa tämä mittauksen maailma kun mennään tarkimpiin mittauksiin. Vaikka laitteet ovat automatisoituneet, käyttäjän täytyy edelleen ymmärtää mitä hän on tekemässä.
Lämpökameran ja skannerin yhdistäminen
RIEGL tarjoaa nyt uutuutena mahdollisuuden yhdistää Infratecin VarioCAM HD sarjan lämpökameran VZi-sarjan maalaserskannereihin. Kokonaisuus tulee valmiiksi kalibroituna mittauspakettina, jolloin lämpökameran kuvat saadaan mittauksessa suoraan 3D-koordinaatistoon. Kokonaisuus on erinomainen paketti paljon lämpökuvausta tekeville tahoille.
Mitattavan kohteen pintalämpötila voi olla -40°…+2000°, jolloin kohteena voivat olla myös teollisuusmittaukset. Teollisuusmittausten kohdalla ei kannata unohtaa Rieglin skannereiden erinomaisia monitorointimittauksen mahdollisuuksia – skanneri voidaan laittaa mittaamaan kohdetta vaikkapa 5 minuutin välein ja aineiston voi ladata suoraan pilvipalveluluihin analysoitavaksi.
Laitteisto on esillä syksyn Intergeo-näyttelyssä Frankfurtissa ja myöhemmin myös Suomessa.
Uudistuksia nettisivuillamme
Kevät on uudisten aikaa, joten muokkasimme hieman nettisivujamme – toivon mukaan käyttäjäystävällisempään muotoon. Etusivun tuotematriisista voi suoraan siirtyä osaan tuotteista, jos osaa haarukoida tarpeensa. Ylhäällä aloitetaan helpoimmasta eli staattisesta keilauksesta siirtyen mobiiliin, ensin kevyempiin laitteisiin päätyen lopulta raskaan sarjan kalustoihin. Käytännössä myös mitattavan kohteen suuruus kasvaa ylhäältä alaspäin mentäessä sillä tehokkailla esim. 900 km2 tunnissa skannaavilla laitteilla ei ole kustannustehokasta mitata ihan pieniä aloja. Samoin hitaammilla laitteilla ei ole kannattavaa lähetä tekemään suururakoita – paitsi jos käyttä ilmaistyövoimaa ja aikaa on runsaasti.
Toivomme sinun pääsevän näin parempaan alkuun tutustuessasi Rieglin yli 30 skannerin mallistoon. Lopulliset hiomiset tarpeiden mukaan käymme mielellämme keskustellen, sillä kaikkea tietoa ei ole netissä ja esitteissä. Tutustumisen iloa!
Laserskannausta autonostimesta – tule tutustumaan torstaina 17. toukokuuta klo 10 alkaen
Nordic Geo Center Oy ja Suomen Kiipeilytekniikka Oy esittelevät rakennusten ja katujen laserkeilausta uudella tavalla Palfinger P480 autonostimen tukevaa lavaa hyödyntäen. Esittely Kulosaaren Kyöstinkujalla alkaa torstaina klo 10.
Ohjelmassa on skannaustyön tekemistä kahdella eri skannerilla. Noin 800 m etäisyyksiä mittaava Riegl VZ-400i sopii yleisskannerina erinomaisesti kaupunkimittauksiin, koska sillä saadaan mitattua koko ympäristö, myös heikosti heijastavia kohteita kuten tummia kattoja. Yli 2,5 km etäisyydelle mittaava VZ-2000i soveltuu erinomaisesti muun muassa isoihin avolouhoksiin ja kaivoksille tai pitkän etäisyyden seuranta- ja monitorointimittauksiin.
Noin klo 11 alkaen siirrymme sisätiloihin tarkastelemaan aineistoja. Eri sijainnista tehdyt skannausasemat liitetään yhteen, minkä jälkeen lopputulos on vain mallinnusta vaille valmis.
Tarjolla on lisäksi sämpylöitä ja virvokkeita sekä toivon mukaan keväinen auringonpaiste.
Skannerit ja aineistot ovat nähtävillä koko torstain ja perjantain, jolloin voit myös saapua paikalle sinulle paremmin sopivana ajankohtana.
Tervetuloa!
Lisätietoja:
Nordic Geo Center Oy/Hannu Heinonen p. 045 650 8585
Kiipeilytekniikka Oy/Marko Virtanen p.040 520 6942
RIEGL VZ-2000i Vuosaaren huipulla
RIEGL VZ-2000i saapui esittelykiertueelle Suomeen ja pakko oli ensimmäiseksi testata pitkän matkan skannerin mittausetäisyyttä. Niinpä suuntasimme Itä-Helsinkiin Vuosaaren huipulle, josta avautuu laajat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin. Huipulta on hyvät näkymät muun muassa Vuosaaren satamaan ja Aurinkolahteen.

Kuvassa VZ-2000i skannaamassa satamaa. Keskellä kuvaa näkyvät nosturit näkyvät myös skannausaineistossa.
Ilta oli sateinen, joten paikan päällä mietitytti miten sade vaikuttaa mittausmatkaan. Lopputuloksesta kuitenkin näkyy, että skanneri ylsi speksien lupauksiin jopa ylittäen ne, mikä on Rieglin konservatiivisesti kirjoitetuille teknisille tiedoille tyypillistä. Nosturit ja tornitalo Kolumbus saatiin mitattua noin 2,5 km etäisyydeltä, vaikka ne eivät edusta heijastavuudeltaan 100 prosentin pintoja.
Hiukan eri väreillä visualisoituna näemme rakennusten tyypillisesti heijastavan paremmin kuin kasvillisuuden. Rakennukset näkyvät kuvassa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyillä kun taas kasvillisuus, maa, kivet ja hiekka näkyvät vihreän eri sävyillä. Mainittakoon vielä, että Vuosaaren voimalaitoksilta (piippujen kohdalla) lähtee iso voimalinja, joka näkyy aineistossa pitkältä matkalta. Voimalinjat ovat monille skannereille ne kohtalokkaat, heikosti heijastavat kompastuskivet.
Lopuksi sama näkymä katsottuna Google Mapsin avulla, skannauspaikka näkyy etualan keskellä.
Vuosaaren huipun skannaukseen ja muihin VZ-2000i:llä tuotettuihin aineistoihin voi tutustua toimistollemme torstaina ja perjantaina, 17.-18- toukokuuta. Tarkoituksena on laittaa VZ-2000i yhteistyökumppanimme Suomen suurimman autonostimen koriin, jolloin pääsemme jopa 48 m korkeuteen. Tällöin saamme skannattua koko Kulosaaren aina Herttoniemen rantaan asti!
Riegl VZ-400i – markkinoiden nopein maalaserskanneri
Rieglin pistepilvien käsittelyohjelmassa RiScan Prossa mennään tätä nykyä versiossa 2.6.2. Ohjelman perusperiaate on toimia aineistojen yhdistäjänä ja valmistelijana eri alojen mallinnus- ja suunnitteluohjelmiin.
Viime aikojen kehitys on kohdistunut erityisesti aineistojen yhdistämisen nopeuttamiseen uuden VZ-400i -maalaserskannerin myötä. Samalla yhdistämisalgoritmi on siirretty myös skannerin sisälle, jossa tehokkaalla tietokoneella työn voi aloittaa jo skannauksen aikana.
VZ-400i ei ole vain mittausnopeudeltaan markkinoiden paras, vaan suorastaan lyömätön myös kokonaistyöaikaa laskettaessa. Suurin ajankayttö skannausasemaa kohden taitaa nykyään olla siirtyminen paikasta toiseen ja monet asiakkaamme ovat siirtynyt mönkijän käyttöön siirtymisen nopeuttamiseksi. VZ-400i:tä ei tarvitse erikseen tasata, joten mönkijällä siirrytään vain uuteen asemapisteeseen ja painetaan ”skannaa”. Sisällä skannerin alla on laitettava renkaat eli valokuvauspuolelta tuttu dolly.
Tämänkertainen esimerkkiaineisto on asiakkaan kesällä mittaama iso ja vilkas liikenneympyrä, jolla testasimme uusinta RiScan pro-versiota. Aineiston 116 skannausaseman mittausaika on 30 sekuntia/asema, jolloin suurin aika kuluu paikasta toiseen siirtymiseen. Aineiston asemat yhdistettiin toimistossa, jossa kului hetkinen aineiston siirtämiseen tietokoneelle (1 GB yhteys), 10 minuuttua aineiston lukemiseen sisään ohjelmaan ja 26 minuuttia rekisteröintiin. Katso suoritus lyhennettynä videolta.
https://youtu.be/hMe9-0Fo9og
Videon lisäksi otimme muutaman kuvakaappauksen aineistosta. Ensimmäinen kuva on 2 cm vaakapoikkileikkaus, josta hahmottuu liikenneympyrän muoto ja puut. Varsinainen tie on alempana ja siten ei näkyvissä.
Puiden yksityiskohtia tarkastellessa huomataan keskinäisen yhdistämisen tarkkuus – eri puolilta skannatut rungon osat osuvat tarkasti rungon kehälle.
Mittaajat löydetään myös aineistosta, vaikka he piilottelevat esimerkiksi sähkökaapin takana mittauksen aikana.
Tällaisen aineiston yksityiskohtaisuudesta riittää tietoja monen eri suunnittelijan tarpeisiin. Alla olevassa kuvassa näkyy myös nopeatempoisen liikenneympyrän liikennetta eri skannausasemilta mitattuna. Lisäksi heikosti heijastavat sähkölinjat saadaan mitattua maasta käsin aivan yhtä hyvin kuin ilmasta. UAV:n käyttö kyseisessä kohteessa on mahdotonta lentokieltojen takia.
Laite- ja ohjelmistokehitys menee eteenpäin kuin juna ja välillä varsin hurjaa vauhtia. Laitteiden nopeuden edelleenkin kehittyessä on sinänsä sääli lukea tuoreita oppaita, kuten geoteknisen mittauksen ja monitoroinnin ohjeistusta viime marraskuulta, jossa laserkeilauksen todetaan olevan hidas menetelmä. Kirjoittajat eivät ole ollenkaan perehtyneet maailmalla käytössä oleviin jopa reaaliaikaisiin laserskannauksen sovelluksiin. Esimerkiksi juuri Rieglin skannerit soveltuvat tarkkuutta ja reaaliaikaisuutta vaativiin tehtäviin erinomaisesti.
Laitteiden nopeus siis riittää, joten kysymys on vaan siitä softasta, jolla aineistoa reaaliaikaisesti analysoidaan esimerkiksi monitoroinnin tarkoituksiin. Laitteistoa valitessa täytyy nopeuden lisäksi käydä huolella läpi mittauksen vaatima tarkkuus, sillä markkinoilla olevat laitteistot eroavat huomattavasti toisistaan.
Tarvitsetko lisää tietoa? Ota yhteyttä p. 045 650 8585
UAV/droonilaserskannauksen virheistä
Hienoa kun kissa nostetaan pyödälle eli tässä tapauksessa keskustellaan miehittämättömistä lennokeista eli drooneista tehtävästä laserskannauksesta. Ja kuvauksesta myös. Järjestelmien ja siten mittaustulosten välillä on suuria eroja.
Otsikolla ”Detox: Not every UAV lidar sensor is right for your project” varustetussa artikkelissa kerrotaan viime kuussa ILMF-konferenssissa pidetystä esityksestä, jossa Helimap System SA -niminen yritys oli vertaillut omiin tarkoituksiinsa kuvausjärjestelmää ja kahta Lidar-järjestelmää. Näistä jälkimmäinen sisälsi Riegl VQ-480-skannerin, jonka kevyemmät ja nopeammat VUX-sarjan skannerit ovat nykyään jo käytännössä syrjäyttäneet. Jopa tämä vanhempi laite päihitti tuotantotehokkuudessaan ja tarkkuudessaan kevyesti muut verrattavat järjestelmät.
On hienoa, jos käyttäjäkunta alkaa vihdoin keskustella laitteistojen eroista, jottei jokaisen tarvitse tehdä samoja hankintavirheitä. Autonomisten ajoneuvojen kiihkeän kehityksen myötä markkinoille purskahtaa koko ajan lisää ”Lidareita”, joita joita halutaan myös edullisina käyttää drone-kartoituksen tarpeisiin. Auton törmäyksenestoanturi ja mittauslaite ovat käytännössä varsin erilaisia laitteita, jolloin suuri osa noista uutuuksista ei sovi mittaustehtäviin. Edelläkävijät ovat tämän jo omissa kokeiluissaan huomanneet, mutta nyt suurempi yleisö seuraa perässä samoin testein.
Kirjoitus päättyy pohdintaan pääomakustannuksista eli kalliimmasta hankintahinnasta verrattuna siihen työmäärään, jota joudutaan uhraamaan heikkojen järjestelmien aineistoihin, jotka eivät välttämättä kelpaa edes työn vaatimuksiin. Huono mittaustulos maksaa.
Tämän vuoksi lähtökohtamme laitteitojen myyntidialogeissa on aina vaadittu työn tarkkuus. Ja juuri käytännön mittausten tarkkuuksien verifioinnissa meillä on pitkä kokemus – kättä on väännetty myös monen laitevalmistajan kanssa hyvien lopputulosten saavuttamiseksi.
Kerrataanpa vielä lopuksi mistä kaikenlaisen mobiilin eli liikkuvan mittausjärjestelmän virhebudjetti koostuu. Karkeasti ottaen
- Komponttivirheet – IMU, laserskanneri, GNSS, boresight (IMUn ja skannerin keskinäinen kulman virhe) ,lever arms (komponenttien sijainti ja offsetit toisiinsa nähden) yms. Mukaanlukien myös mittausalustan tuottamat virheet.
- Laiteintegrointi eli miten järjestelmä on rakennettu
- Mittauksen suunnittelun/toteutuksen virheet
- Käyttäjän muut virheet
Esimerkkinä alustaa myöten suunnitellusta UAV-kartoitusjärjestelmä kelpaa tarkastella Riegl RiCopteria.
Loppujen lopuksi kokonaisvirhe – mittauksen epävarmuus ilmoitetaan vain kohtisuoraan (kovaan) pintaan nähden hyvissä GNSS-olosuhteissa ja oletuksena on osaava käyttäjä. Tästä syystä todellinen koetinkivi kaikille järjestelmille ovat kenttäolosuhteet eli reaalimaailma.
Tarkkuuden hallinnasta mittausprosesseissa
Vuoden 2018 Maanmittauspäivät sujuivat hienosti ja julkaisemme nyt Tauno Suomisen mittaustarkkuuksia käsitelleen esityksen. Kiitos kaikille päivillä kävijöille mielenkiintoisista keskusteluista!
[embeddoc url=”http://www.geocenter.fi.testwww.yritysweb.fi/NGC/NGC/wp-content/uploads/2018/03/Maanmittauspäivät_2018_Tauno_Suominen.pdf” width=”100%” height=”50%” download=”none”]
Ympyrä on siinä mielessä mennyt umpeen, että nuorena miehenä TVH:lla Tauno ihmetteli esityksessä mainittua lyhyttä ja ytimekästä mittausohjetta. Vuosikymmenten kokemusten jälkeen hän totesi nyt esityksessään, että siinä on kaikki tarvittava kiteytettynä hyvien mittaustulosten saavuttamiseksi.
”Mittauksissa on käytettävä tarkistettuja ja kalibroituja mittalaitteita ja ammattitaitoista henkilökuntaa” (TVH:n rakennustoimialan ohjeistus vuodelta 1984)
Myös itse esitys on varsin kiteytetty, joten avataanpa tässä vielä videon avulla työkokemysta Punaisen Meren kartoittajana. Suomalais-saudiarabialaisen projektin esittelyvideossa vilahtaa laivalla ja toimistossa suomalaisia työssään, joukossa mm. Laurilan Pasi ja ihan lopussa Suomisen Tauno. Merenmittauksiin perehtyneet henkilöt huomaavat, että videossa esitellään vielä nykyäänkin tehtävät mittauksen prosessit – vain laitteistot ovat päivittyneet ajan myötä. Projektin lopputuotteet eli merikartat ovat edelleenkin käytössä Saudi-Arabian geoportaalissa.
Tuulivoimaloiden mittaus
Arkistojemme kätköistä kaivoimme jo useita vuosia sitten Riegl VZ-400 -skannerilla mitatun tuulivoimalan torniaineiston, josta alla olevat kuvakaappaukset ja video on tehty.
Asiakkaamme otti yhteyttä tiedustellen, että onko meillä todella tarkkaa teollisuustakymetria. No siinä vaiheessa ei ollut, mutta asiakkaan mittaustarpeisiin sellainen ei myöskään sopinut.
Mittauksen kohteena oli nimittäin tuulivoimalan tornin yläosassa sijaitsevat heijastavat tähykset ja tarkemmin ottaen kyseessä oli rakentamisen jälkeinen kontrollimittaus. Kyseiset tähykset näkyvät vain suoraan alhaalta tornin sisältä katsottaessa ja asiakkaamme oli jo yrittänyt mitata niitä usealla eri takymetrillä – aina yhtä huonoin tuloksin.
Takymetrimittauksen huono tarkkuus ei tässä tapauksessa ole mikään ihme, sillä kojeen rakenteesta johtuen suoraan ylöspäin mittaaminen on aina laitteiden kalibrointien ulkopuolella. Monet valmistajat myös muistavat mainita aiheesta manuaaleissa. Ero vaakatasossa tehtyihin mittauksiin ei ole milli- vaan senttimetrejä.
Asiakkaamme ongelma ratkaistiin kertomalla, että hänellä on jo olemassa tehtävään hyvin soveltuva mittauslaite, Riegl VZ-400. Varsinaisessa mittauksessa skannerin asentoa muutettiin useaan otteeseen ja varmistettiin vielä toistomittauksen tarkkuus. Kuvassa toinen mitatuista torneista sisältä alhaalta mitattuna.
Seuraavassa kuvassa näkyvät rakentajien jättämät heijastavat tähykset tornin yläosassa – ne siis sijaitsevat betonisen renkaan alapinnassa. Tornin päällä sijaitsee tuulivoimalan konehuone.
Seuraavassa kuvassa näkyy yksi tähyksistä hieman lähempää. Heijastavat tähykset tunnistetaan Rieglin aallonmuodon analysointitekniikalla, jolloin niistä mitataan tiheä pistepilvi huomattavistakin etäisyyksistä. Pulssimittaavan laserskannerin 3D- mittaustarkkuus heikkenee etäisyyden kasvaessa huomattavasti vähemmän kuin vaihe-eroskannerien, jolloin tämänkaltaiset mittaustehtävät voidaan suorittaa suurella tarkkuudella. Vaihe-eroskannereilla ei tyypillisesti edes saa mitata kaukana skannerista sijaitsevia pallo- tai paperitähyksiä erityisesti kulmamittaustarkkuuksien heiketessä huomattavasti. Heijastavat tähystarrat kelpaavat hyvin harvoille skannereille – pääosa skannereista ei voi mitata näin heijastavaan pintaan.
Rieglin etuna on myös mahdollisuus sijoittaa skanneri vaikkapa kyljelleen, jolloin skanneri mittaa vaakasuunnassa ylöspäin taaten laitevalmistajan lupaamat parhaat mittausarvot.
Lopuksi vielä lyhyt video mitatusta kokonaisuudesta.
Jos sinulla on mittausongelmia, niin ota yhteyttä! p. 045 650 8585
LiDAR – uusi, mullistava menetelmä?
Mediassa on nykyään runsaasti erilaisia LiDAR-aiheisia uutisia – tänään sunnuntaina valtalehdessämme Helsingin sanomissa LiDARiin viitattiin peräti kaksi kertaa -tosin erilaisilla nimikkeillä.
Akronyymi LiDAR – Light detection and ranging – kätkee sisäänsä nipun erilaisia mittausalgoritmeja, jolle tyypillistä on aktiivisen mittaussäteen lähettäminen ja vastaanottaminen mittauksen aikana. Esimerkiksi kamerapohjaiset mittausmenetelmät ovat useimmiten passiivisia menetelmiä, koska ne käyttävät hyväksi ympäristön valaistusta kuten auringon valoa.
LiDAR-sanan lisäksi tekniikasta löytyy paljon tietoa termillä ”laser scanning”. Suomessa laserskannaus on puolestaan käännetty laserkeilaukseksi, vaikka käännöstä aikoinaan pohdittaessa sellaiset termit kuten laserluotaus ja lasertutka olivat kuuleman mukaan myös pohdinnassa. Me olemme päätyneet laserskannaus-sanaan – paitsi jos mittausalgoritmi kertoo muusta.
Hesarin artikkeleissa toimittaja oli käynyt Piilaaksossa – ehkä Helsingin pormestarin seurueessa – ja nähnyt siellä ihmeitä mukaanlukien Google/Waymon katuja kartoittavat ajoneuvot. Kaduilla hyörivät ”lasertutkat” ovat kirjoittajalle merkki kilpailusta robottiautoilun maailmanherruudesta ja positiivisesti kartoitusmenetelmää ei sentään julisteta uudeksi ja ihmeelliseksi.
Toisessa artikkelissa on käännetty tyypillinen viraalisti leviävä nykytiedeuutinen selvittämättä lainkaan taustoja. Tutkimusryhmä hamuaa mainetta ja julkisuutta ”uusilla ja mullistavilla menetelmillä ja löydöillä”, mutta taustat tietäen löydön voi asettaa pitkään jatkumoon myös Keski- ja Etelä-Amerikan tutkimusten osalta. Kokoavasta artikkelista kiinnostunut lukija voi helposti löytyy muita saman alueen laserskannaukseen perustuvia löytöjä ja muilla alueilla tutkimus on myös ajallisesti vanhempaa. Se siitä uudesta ja mullistavasta tekniikasta siis.

Laserskannauksella ilmasta mitattua aineistoa mallinnettuna ja visualisoituna. Kuva: Wikimedia
Mainittakoon vielä, ensimmäiset kohu-kaukokartoituslöydöt Keski-Amerikasta lienevät Charles Lindberghin ja Anne Morrow Lindberghin jäljiltä vuodesta 1929 alkaen. Ne tehtiin passiivisella kameratekniikalla, jolloin metsien siimekseen kasvillisuuden alle ei siis pystytä tunkeutumaan. Mutta jo se mitä näkyi, oli aikoinaan uutta. Lindberghien kuvauksiin ja kalustoon voi tutustua esimerkiksi täällä.
Mitä päivän lehdestä opimme? Se mikä on toisille käytössä oleva menetelmä, onkin toisten mielestä jotain uutta. Ilmasta tehtävän laserskannauksen suhteen on varsin masentavaa, että toimittajilla ei ole aikaa tehdä edes 30 sekunnin tarkastusta ja havaita, että vaikkapa vain Suomessa Maanmittauslaitos on mitannut tätä maata LiDARilla jo 2008 alkaen. Eikä se ollut edes tekniikan uranuurtaja Suomessa – se kunnia taitaa kuulua jo edesmenneelle Tielaitokselle 1990-luvun puolivälistä alkaen.
Kuinka moni suomalainen tietää Helsinki – Turku -moottoritietä ajaessaan, että sen osuuksia suunniteltiin helikopterista mitattujen laserskannausaineistojojen pohjalle 1990-luvulla? Kyseessä oli maailmanlaajuisesti tarkastellen pioneerityö ja menetelmäkehitys, jolle kartoitusalan yritykset ja ohjelmistoyritykset kuten Terrasolid rakensivat vientituotteen.
Eivätkä suomalaiset arkeologitkaan ole ihan takapajuisia, sillä Metsähallituksen suuri valtion metsien kulttuuriperinnön kartoitusprojekti hyödynsi noita edellamainittuja Maanmittauslaitoksen aineistoja ja nyt myös arkeologian harrastajat tekevät samoin. Avointen ilmalaserskannausaineistojen aktiivisin harrastuskäyttö lienee kuitenkin suunnistuspiireissä – sehän on maanmittarien perinteinen urheilulaji.
RATA 2018 Logomossa
Ensi viikolla 23.-24. tammikuuta olemme mukana Liikenneviraston perinteisessä RATA 2018 -tapahtumassa Turussa. Osastomme numero on 22, joten tervetuloa tapaamaan meitä ja kuulemaan tuoreet kuulumiset!
RATA 2018 on nimensä mukaan suunnattu kaikille rataliikenteen ammattilaisille ja harrastajille. Tapahtuman ohjelma on täynnä mielenkiintoisia esityksiä menneistä ja suunnittelun alla olevista hankkeista sekä radan suunnittelun ja kunnossapidon näkymistä.
Nähdään Turun Logomossa!
2018 – RIEGL 40 vuotta!
Edustamamme Riegl Laser Measurements Systems GmbH viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlaa perustamisestaan! Juhlia vietetään lokakuussa Frankfurtin Intergeon yhteydessä, jonne kokoontuu Rieglin edustajia ja asiakkaita kaikkialta maailmasta.
Yrityksen kehityshistoriaan voi tutustua helpoimmin vuonna 2014 julkaistun aikalinjan avulla. Näet tuotteita ja patentteja eri ajoilta ja samalla näkee, etteivät mittauksen haasteet ole oikeastaan muuttuneet matkan varrella.
Päivitämme lisää tietoja juhlasta myöhemmin.
Klikkaa kuvaa! (pdf)
Voihan karttapohja!
Autonavigaattoreiden toimintaa/kehitystä on ollut hupaisaa seurata vuosien varrella ja reitinvalintaehdotuksillaan ne vievät autoilijat välillä täysin uusille, jännittäville reiteille.
Myös epämukavia ominaisuuksia riittää, joista yksi vastaan tuli 30.12.2017 Hesarin autoarvostelussa. Koska artikkeli on maksullinen, niin alle on poimittu siitä olennainen osa digikarttoihin liittyen – virheellinen tai puutteellinen tieto:
”Kamera lukee merkit oikein, mutta vaihtaa pian 80:n rajoituksen itsestään sataseksi. Kakkostiellä Forssasta Helsinkiin auto ei pitänyt oikeaa nopeusrajoitusta voimassa kertaakaan. Vika on siinä, että järjestelmä hakee nopeustietoja myös navigaattorin karttajärjestelmästä, jossa on puutteita. Mazdan maahantuoja ei osaa sanoa, korjaantuuko asia ja milloin. Karttapäivitykset tulevat Navteqilta ja Hereltä.”
Mazdan maahantuojan edustaja ei todennäköisesti tiedä, että kyseessä oleva hiukan laajempi, Suomen tiestöön liittyvä ominaisuus, joka siirtyy kartantekijöille heti heidän ottaessaan viranomaisten ylläpitämät tieaineistot käyttöönsä. Jos he eivät itse tee vaadittavia korjauksia, niin autojen navigaattorit ja siten myös autot käyttäytyvät yllä kuvatulla tavalla, mikä on erityisen raivostuttavaa ajettaessa vakionopeudensäätimen avustamana.
Nopeuden poukkoileminen tulee siis esille erityisesti talvinopeusrajoitusten aikana, koska kartassa on oletuksena tieosuuden normaalinopeus – siis kesänopeus. Ja nyt tärkeä huomio – tieosuudet vaihtuvat esim. siltojen tai risteävien teiden kohdalla ja nopeusrajoitus vaihtuu liikennemerkin osoittamalla tavalla eri kohdassa kuin tieosuudet. Auton navigointijärjestelmä vaihtaa siis liikennemerkin osoittamaan nopeuteen sellaisen lukiessaan ja tieosuuden vaihtuessa se vaihtaa puolestaan kartan nopeusrajoitukseen. Karttaan se tukeutuu myös, kun liikennemerkit eivät ole luettavissa ollen esim. lumen peitossa. Ja valitettavasti se siis vaihtaa myös nopeusrajoitusta tieosuuden vaihtuessa, vaikka fyysisesti nopeusrajoitusta muuttava liikennemerkki on ihan eri paikassa.

Kuva: Wikimedia
Kaikki navigointijärjestelmien rakentajat eivät ole rakentaneet järjestelmäänsä vastaavalla tavalla, mutta useissa tämä ilmiö on tullut vastaan. Ei siis ole ihan turha keskustella vastuukysymyksistä autoilun siirtyessä autonomisempaan suuntaan, kun pelkästään auton navigoinnissa voi helposti tapahtua erilaisia virhetilanteita ja kartoissa on laatueroja.
FIGin työviikolla Helsingissä viime kesäkuussa julkaistussa artikkelissa käsitellään myös digitaalisia tiekarttoja tarkoituksena kehittää telematiikkaa niin, että estettäisiin kaistalla väärään suuntaan ajaminen. Käytännössä vertaillaan neljän eri karttapohjan tarkkuutta, ominaisuustietoja ja laatua.
Vertailuaineistosta voitaisiin keskustella ihan erikseen, mutta ainakin se tutkimuksesta selviää, että navigoinnin kannalta helpoissa kohdissa aineistojen tarkkuus on suunnilleen luvatussa rajoissa – siis useissa metreissä. Mutta kuten helposti voi myös olettaa, vaikeissa/katveisissa paikoissa mennään enemmän metsään. Siis juuri siellä missä tarkkuudella on suurempi merkitys myös ajon kannalta.
Tällä hetkellä, suuren kehittämiskilpailun ollessa käynnissä, maailman teitä kartoitetaan ennennäkemättömällä tahdilla tietotaidon vaihdellessa loistavasta vähäiseen. Voimme siis olettaa, että autoilu muuttuu tulevaisuudessa entistä jännittävämmäksi! Hyvää Uutta Vuotta 2018!