Autonavigaattoreiden toimintaa/kehitystä on ollut hupaisaa seurata vuosien varrella ja reitinvalintaehdotuksillaan ne vievät autoilijat välillä täysin uusille, jännittäville reiteille.
Myös epämukavia ominaisuuksia riittää, joista yksi vastaan tuli 30.12.2017 Hesarin autoarvostelussa. Koska artikkeli on maksullinen, niin alle on poimittu siitä olennainen osa digikarttoihin liittyen – virheellinen tai puutteellinen tieto:
”Kamera lukee merkit oikein, mutta vaihtaa pian 80:n rajoituksen itsestään sataseksi. Kakkostiellä Forssasta Helsinkiin auto ei pitänyt oikeaa nopeusrajoitusta voimassa kertaakaan. Vika on siinä, että järjestelmä hakee nopeustietoja myös navigaattorin karttajärjestelmästä, jossa on puutteita. Mazdan maahantuoja ei osaa sanoa, korjaantuuko asia ja milloin. Karttapäivitykset tulevat Navteqilta ja Hereltä.”
Mazdan maahantuojan edustaja ei todennäköisesti tiedä, että kyseessä oleva hiukan laajempi, Suomen tiestöön liittyvä ominaisuus, joka siirtyy kartantekijöille heti heidän ottaessaan viranomaisten ylläpitämät tieaineistot käyttöönsä. Jos he eivät itse tee vaadittavia korjauksia, niin autojen navigaattorit ja siten myös autot käyttäytyvät yllä kuvatulla tavalla, mikä on erityisen raivostuttavaa ajettaessa vakionopeudensäätimen avustamana.
Nopeuden poukkoileminen tulee siis esille erityisesti talvinopeusrajoitusten aikana, koska kartassa on oletuksena tieosuuden normaalinopeus – siis kesänopeus. Ja nyt tärkeä huomio – tieosuudet vaihtuvat esim. siltojen tai risteävien teiden kohdalla ja nopeusrajoitus vaihtuu liikennemerkin osoittamalla tavalla eri kohdassa kuin tieosuudet. Auton navigointijärjestelmä vaihtaa siis liikennemerkin osoittamaan nopeuteen sellaisen lukiessaan ja tieosuuden vaihtuessa se vaihtaa puolestaan kartan nopeusrajoitukseen. Karttaan se tukeutuu myös, kun liikennemerkit eivät ole luettavissa ollen esim. lumen peitossa. Ja valitettavasti se siis vaihtaa myös nopeusrajoitusta tieosuuden vaihtuessa, vaikka fyysisesti nopeusrajoitusta muuttava liikennemerkki on ihan eri paikassa.
Kuva: Wikimedia
Kaikki navigointijärjestelmien rakentajat eivät ole rakentaneet järjestelmäänsä vastaavalla tavalla, mutta useissa tämä ilmiö on tullut vastaan. Ei siis ole ihan turha keskustella vastuukysymyksistä autoilun siirtyessä autonomisempaan suuntaan, kun pelkästään auton navigoinnissa voi helposti tapahtua erilaisia virhetilanteita ja kartoissa on laatueroja.
FIGin työviikolla Helsingissä viime kesäkuussa julkaistussa artikkelissa käsitellään myös digitaalisia tiekarttoja tarkoituksena kehittää telematiikkaa niin, että estettäisiin kaistalla väärään suuntaan ajaminen. Käytännössä vertaillaan neljän eri karttapohjan tarkkuutta, ominaisuustietoja ja laatua.
Vertailuaineistosta voitaisiin keskustella ihan erikseen, mutta ainakin se tutkimuksesta selviää, että navigoinnin kannalta helpoissa kohdissa aineistojen tarkkuus on suunnilleen luvatussa rajoissa – siis useissa metreissä. Mutta kuten helposti voi myös olettaa, vaikeissa/katveisissa paikoissa mennään enemmän metsään. Siis juuri siellä missä tarkkuudella on suurempi merkitys myös ajon kannalta.
Tällä hetkellä, suuren kehittämiskilpailun ollessa käynnissä, maailman teitä kartoitetaan ennennäkemättömällä tahdilla tietotaidon vaihdellessa loistavasta vähäiseen. Voimme siis olettaa, että autoilu muuttuu tulevaisuudessa entistä jännittävämmäksi! Hyvää Uutta Vuotta 2018!