2020-luku alkoi koronapandemialla ja sen myötä olemme kokeneet isoja ja nopeita muutoksia myös eri teollisuussektoreilla. Näiden muutosten juuret ovat tietysti kauempana menneisyydessä, mutta pandemia tuntui olevan jonkinlainen kiihdyttämö erilaisille muutoksille – myös geopoliittisille. Nyt geopolitiikka on palannut voimalla ja trendinä se vaikuttanee vielä pitkään.
Normaalin kilpailun ja teknisen kehityksen rinnalla geopolitiikka näkyy nyt selvästi myös geospatiaalisella sektorilla. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä maanmittaus on vuosituhansien ajan ollut erottamaton osa sodankäyntiä. Kartoitus ja kaukokartoitusteknologia – sekä optinen että ei-optinen – ovat ottaneet suurimmat harppauksensa juuri konfliktien aikana. Jopa meillä Suomessa tehtiin aikoinaan historiaa kehittämällä ainutlaatuinen pikakartoitusmenetelmä tykistön kenraali Nenosen johdolla.
Suomessa tietoturvakeskustelu painottuu usein geospatiaalisten aineistojen saatavuuteen ja jakamiseen, mutta globaalissa mittakaavassa kilpailu alkaa jo laitteiden valmistuksesta ja niiden komponenteista. Vakiintuneen perusteknologian käyttäjien ei tarvitse olla huolissaan; kriisitilanteissa kiinnostus kohdistuu aina uusimpaan huipputeknologiaan, kuten tällä hetkellä drooneihin, Lidariin, inertiajärjestelmiin ja SAR-tutkateknologiaan.
Viime vuosina laitevalmistuksen toimitusketjuissa on tapahtunut rajuja muutoksia. Maailman blokkiutuminen tarkoittaa, että rajojen yli toimiminen käy jatkuvasti vaikeammaksi – ainakin julkisesti. Tämä näkyy ostopaineina ja rajoituksina, joita sovelletaan ensin julkisella sektorilla ja tarpeen tullen myös teollisuudessa. Vuoden 2025 lopussa nähtiin merkittävä käännekohta, kun Yhdysvaltain telehallintovirasto FCC kielsi kiinalaisten droonien ja niiden osien maahantuonnin kokonaan. Päätöstä on pohjustettu vuodesta 2017 alkaen, ja vastaavia hankintakieltoja on nähty jo useissa Euroopan maissa. Tuore kielto on kova isku esimerkiksi DJI:lle, sillä se ulottuu nyt myös kuluttajasektoriin.
Myös valmistajien omistussuhteissa tapahtuu. Japanilainen Topcon Corporation ostettiin pois pörssistä vuoden 2025 lopulla sijoitusyhtiö KKR:n, JIC Capitalin ja yhtiön johdon toteuttamalla järjestelyllä. Historiallisesti osakkeet poistettiin Tokion pörssistä 2.12.2025, jotta yhtiö voisi ”kasvaa ketterämmin ilman julkisten markkinoiden tuottopaineita”. Tässä liikkeessä näkyy geopolitiikan lisäksi tarve pitkäjänteiselle kehitystyölle, joka on usein helpompaa yksityisessä tai yksityisen pääoman omistuksessa (toki perinteisesti näin on tapahtunut myös valtion omistamissa yhtiöissä eri puolella maailmaa). Tietysti pörssiyhtiökin voi toimia pitkäjänteisesti, mutta tällöin yhtiön määräysvallan on täytynyt säilyä hallittuna fiksuissa käsissä kuten esimerkiksi Googlen kaltaisessa yrityksessä on järjestelty. Vuoden aikana on liikkunut tietoja myös muistakin laitevalmistajien isoista yhtiöjärjestelyistä ja kaupoista, mutta niiden lopullisen toteutumisen voimme todeta vasta julkisten tiedotteiden myötä. Pienempiä yritysostoja geospatiaalisella alalla tapahtuu koko ajan.
Muutoksia tapahtuu väistämättä myös satelliittimittauksessa. Vuosikymmenten GNSS-dominanssin jälkeen alalle etsitään nyt tosissaan korvaavia tai täydentäviä teknologioita. Puolustusvoimilla ympäri maailmaa on käynnissä lukuisia projekteja, joista osa on noussut julkisuuteenkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on loppuvuodesta julkistettu hanke kehittää optista trajektorimittausta, jonka tavoitteena on saavuttaa vähintään nykyisen GNSS-inertiateknologian tarkkuus. Tällainen toimiva kaupallinen tuote innostaisi jo meitä ja asiakkaitammekin, sillä nykyään GNSS-häirintä vaikuttaa monilla alueilla työntekoon varsin paljon.
Jos käytettävissä olisi kristallipallo, olisi mielenkiintoista nähdä, millaiseksi vuosi 2026 muotoutuu. Tällä hetkellä ainoa varma ennuste on epävarmuuden jatkuminen; kauppasodat ja geopolitiikan jännitteet näyttävät kiihtyvän, mistä ennen joulua paljastettu laaja yritysvakoiluoperaatio on karu muistutus.
Mittauslaitteiden kehitys jatkuu edelleen, mutta voimasuhteet ovat muuttuneet. Kiinalaiset valmistajat dominoivat markkinaa jo kappalemäärissä ja käytännössä he hallitsevat Afrikan maiden markkinoita ollen hyvin vahvoilla myös monessa Etelä-Amerikan maassa. Nämä maanosat ovat viime vuosina olleet kasvavia markkina-alueita monin tavoin. On siis tultu täysi kierros siitä, kun sveitsiläinen Wild Heerbrugg perusti tuotantolaitoksen Singaporeen vuonna 1971 ja pian ”Kiina 1.0” alkoi vuonna 1978. Nyt ”Kiina 2.0” -aikakausi on alkanut myös geospatiaalisella alalla. Toki iloksemme myös edustamamme itävaltalainen RIEGL on vastannut kilpailuun ja sen tuotekehitysputki jatkuu edelleen voimakkaana. RIEGLin suunnittelun ja tuotannon kotimaisuusaste on huomattavasti yli 90%, mikä tekee RIEGLin tuotteista erittäin eurooppalaisia. Nykytilanteeseen lienee vaikuttanut se, että yrityksen perustaja ja omistaja tohtori Johannes Riegl on kokenut samanlaiset geopoliittiset jännitteet ja päänsäryt jo edellisen kylmän sodan aikaudella.
Näihin mietteisiin päätämme vuoden 2025 ja toivotamme valoisampaa uutta vuotta kaikille asiakkaillemme ja blogin lukijoille.
