YLE on tänään uutisoinut Helsingin MM-kisojen 40-vuotisvuosipäivästä, joten samalla voimme muistella sitä, kuinka kuusi kenttälajia mitattiin takymetrillä – ensimmäisenä maailmassa tällä kansainvälisellä tasolla. Kotimaan kisoissa ja maaotteluissa mittanauhat oli korvattu takymetrillä luonnollisesti jo aiemmin.

Hannu Heinosen johdolla tehty mittauksen kehittämistarina sekä muistoja 1983 MM-kisoista löytyy aikaisemmasta blogikirjoituksesta. Stadionilla oli rakennettu kaksi mittausalustaa takymetreille ja niiden avulla katettiin keihäänheitto, kiekko, kuula, moukari, pituushyppy ja kolmiloikka. Suorituspaikat oli laatikoitu niin, ettei mittaajan täytynyt valita lajia, vaan ainoastaan mitata, jolloin tulos ilmestyi tulospalvelussa heti oikean lajin kohdalle.

Mittausohjelma oli koodattu takymetrin kontrollerille, mutta näissä kisoissa se koodattiin stadionin keskustietokoneelle, jossa toimi kisojen tulospalvelu.

Menneitä on kiva muistella välillä ja muistutella nuorempia sukupolvia siitä, kuinka kauan esimerkiksi digitaalista siirtymää on tässä maassa jo tehty. Maanmittausala on näin jälkikäteen ajateltuna ollut kehityksen pioneereja – ensimmäinen numeerinen maastomallikin on tässä maassa laskettu 1960-luvun alussa. Samaan aikaan voi tiedostaa myös sen, etteivät kaikki mittaa samalla tavoilla eri puolilla maailmaa. Jo pelkästään Eurooppa on jakautunut eri osiin. Tästä syystä esimerkiksi suurin osa maailmalla myytävistä takymetreistä on edelleenkin manuaalilaitteita.