Koronaviruksen varjossa vietämme nyt maaliskuussa 10-vuotisjuhlia. Tasan 10 vuotta sitten RIEGL toi näet pyynnöstämme Suomeen esittelyyn ensimmäisen oman mobiililaserskannausjärjestelmänsä – tuotenimeltään VMX-250. Vierailun pääkohteena olivat Maanmittauspäivät Rovaniemellä 25.-26.3.2010, mutta sitä ennen tuotimme aineistoja Senaatintorilta ja Etelärannasta, Espoosta ja muutamasta muusta kohteesta Etelä-Suomessa.

Riegl Laser Measurements Systems on alunperin lasermittauskomponettien valmistaja, joka toimittaa edelleenkin komponentteja muille valmistajille. Ensin se teki oman ilmalaserkeilausjärjestelmänsä, sitten maalaserkeilaimen, mobiilikeilaimen ja lopulta oman dronelasermittausjärjestelmänsä. Maailmalla esiintyi ilmeisesti niin huonoja laiteintegrointeja, että saadakseen laseriensa parhaat ominaisuudet esiin, päätettiin rakentaa laitteistoja ohjelmistoja myöten. Monilla asiakkailla ei myöskään ole tietotaitoa laitteistojen rakentamiseen, joten käyttövalmis ratkaisu on useimmille se oikea valinta.

Vierailuviikon ohjelma oli tiivis ja joka päivä mittauksia tehtiin eri kohteissa. Ensimmäisenä kohteena mittasimme Senaatintorin, Kauppatorin ja Pohjoisrannan. Senaatintori näkyy kuvassa hieman keskikohdan vasemmalla puolella ja Mantakin tuli skannattua.

Varhain aamulla torilla oli rauhallista ja muita ajoneuvoja oli vähän. Tuona maaliskuuna lunta oli vielä maassa suhteellisen paljon ja penkat olivat korkeat, mutta päivisin lumi oli märkää ja Senaatintorilla oli jo vesilätäköitä. Lätäköt näkyvät aineistoissa mustina läiskinä, sillä silmaturvallinen skanneri ei mittaa veteen. Rieglin kalibroitu reflektanssiväritys näyttää selvästi hyvin heijastavat talojen seinäpinnat, huonosti heijastavan lumen ja märän maan.

Espoossa ajoimme ison korttelialueen ympäri, koska siellä sijaitsi Geodeettisen laitoksen kalibrointikenttä. Tutkijat saivat näin vertailuaineistoa käyttöönsä.

Espoon katunäkymässä erottuvat myös hyvin heijastavat rakennukset ja huonommin heijastuva tumma ja märkä kadun pinta. Kadun reunoilla korkeat lumipenkat estivät näkyvyyttä jalkakäytäville. Suojatien vaaleat raidat muodostavat puolestaan näkyvän poikkeuksen maassa. Liikennemerkit näkyvät punaisina mikä kertoo hyvin korkeasta heijastavuudesta. Liikennemerkit ja katumaalaukset ovatkin helposti haettavissa aineistosta automaattisin algoritmein. Heijastavuudesta voidaan myös analysoida, ovatko liikennemerkit ja maalit säädösten mukaisia.

Tuon reissun viimeinen mittauskohde olikin sitten Rovaniemellä. Katua ajettiin pitkät pätkät, mutta kohteista Jätkänkynttilänsilta jäi parhaiten mieleen.

Lopuksi vielä yksityiskohta komeasta jätkänkynttilästä.

Rieglin esittely oli meille tärkeä virstanpylväs. Kun tekniikkaan pääsi tutustumaan käytännössä, niin halusimme ehdottomasti tällaisen laitteiston myös Suomeen. Se onnistuikin muutamaa vuotta myöhemmin, kun saimme käsiimme uuden VMX-450 -järjestelmän. Sen avulla koulutimme lähes vuoden kestäneessä koulutuksessa mobiililasermittauksen uusia käytännön osaajia.

Muutaman vuoden kuluttua Riegl esitteli VMX-1HA -mobiililasermittausjärjestelmän, jonka merkittävin ero vanhoihin VMX:iin ovat itse skannerit. Niiden koko pienentyi merkittävästi tehokkuuden kasvaessa. Kerta kerralta myös järjestelmän inertianavigointiyksikkö parani laadullisesti, sillä laserin tarkkuus tulee esille vain hyvän IMUn avulla.

Viime vuonna saimme sitten mahdollisuuden hankkia VMX-2HA -laitteiston, jonka merkittävin ero edeltäjäänsä on uusi kamerajärjestelmä. Laitteiston saa toki myös ilman kameroita, Ladybug-kameralla tai muilla omavalintaisilla ratkaisuilla.

Näiden tehokkaiden VMX-järjestelmien lisäksi olemme vuosien mittaan myyneet Suomeen myös useita yhden skannerin VMQ- ja VMZ-järjestelmiä. Rieglin ohjelmistoratkaisut ilma- ja mobiililaserskannaukseen ovat samat, joten meidän on helppo tukea asiakkaitamme eri laitteistojen käytössä.

Tarkkuusluokaltaan vaativat tiemittaukset ovat harvojen herkkua Suomessa. Uudet kalustot täytyy testata, jotta voidaan todeta mittaavatko ne käytännössä saman tuloksen kuin paperilla. Nykymaailmassa tilanne ei usein ole näin. Erityisesti kun siirrymme pois avoimilta alueilta puuston tai rakennusten vieressä kulkeville tieosuuksille.

Myös mittaushenkilökunnan ja aineistojen käsittelijöiden osaamisella ja tietotaidolla on merkitystä aineiston laadussa. Ajattelumaailmamme on siis jyrkästi vastarinnassa siihen näkemykseen, jonka mukaan mittausauto voi olla millainen tahansa ja sen kuski voidaan palkata kello neljän ruuhkasta. Que vadis, agrimensura?