Rieglin kehittäjät yhdessä Wienin teknillisen korkeakoulun ja Stuttgartin yliopiston tutkijoiden kanssa ovat julkaisullaan ”Design and evaluation of a full-wave surface and bottom-detection algorithm for LiDAR bathymetry of very shallow waters” voittaneet ISPRS:n vuoden 2019 parhaan tieteellisen artikkelin palkinnon. Näin he ovat siis ehdolla vuoden 2020 ISPRS:n U.V. Helava -palkinnon saajiksi. U.V. Helava palkinto jaetaan joka neljäs vuosi. Kaikki kirjoittajatiimin jäsenet ovat itse asiassa itävaltalaisia ja he ovat hedelmällisesti työskennelleet yhdessä vuosikausia.
Mutta kuka oli Uuno ”Uki” Helava ja miksi hänen nimellään on jaettu tätä palkintoa vuodesta 2000 alkaen? Lyhyesti kerrottuna Uki Helava on suomalaisen fotogrammetrian tutkimuksen ja käytännön työn suurmiehiä, joka ansaitsi työllään paikan myös kansainvälisen fotogrammetrian kehittäjien kunniagalleriassa. Palkinnon rahoittaminen TKK/Aallolta käsin on lopetettu, mutta onneksi pitkäaikaiset yhteistyökumppanit kuten Leica Geosystems tukevat palkintoa edelleen. Uki Helavan elämäntyöhän voi tutustua tarkemmin myös ISPRS:n kunniajulkaisun (1995) kirjoitusten avulla.
Helava teki elämäntyönsä ilmakuvauksen ja fotogrammetristen laitteiden kehittäjänä. Yksi hänen suurista keksinnöistään oli analyyttinen stereokartoituskoje, jonka idean hän patentoi 1957 työskennellessään Kanadan kansallisessa tutkimuskeskuksessa (NRC). Helavan ura oli hyvin kansainvälinen alkaen opinnoista TKK:ssa sodan aikana ja samanaikaisella työskentelyllä Puolustusvoimien ilmakuvakartoitustoimissa K.G. Löfströmin alaisuudessa. Sieltä Helava jatkoi maailmalle Kanadaan, Italiaan ja lopulta USA:han, jossa hän työskenteli Bendix Laboratoriossa ja perusti myöhemmin Helava Associates nimisen yrityksen. Yhdessä italialaisen OMIn kanssa he valmistivat näitä kartoituskojeita pääosin Yhdysvaltain puolustusvoimien käyttöön aina 1970-luvulle asti, jolloin laitteet viimein esiteltiin ISP:n kongressissa Otaniemessä. Lisäksi he auttoivat myöhemmin 1990-luvun alussa suuresti Leican digitaalisen fotogrammetriaosaston syntymistä.
Muun muassa professori Henrik Haggren on kirjoittanut, kuinka hän Otahallin näyttelyssä 1976 näki ensimmäistä kertaa Helavan stereokartoituskojeen. Samoin sen näki Heinosen Hannu, joka tuossa vaiheessa oli jo päässyt opettelemaan Wildin (nyk. Leica Geosystems) vastaavien koneiden käyttöä, jotka olivat siihen aikaan käytössä Suomessa käytössä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Hannu pääsi myös juttelemaan paikalle saapuneen Helavan kanssa. Sinänsä Hannulle näyttelyn suurin ihme oli runsaan miljoonan maksanut Siemensin tasopiirturi, jolla piirrettiin suoraan karttaa. Sen hinnalla olisi tuohon aikaan ostanut parikymmentä perheasuntoa Helsingissä.
Kauan aikaa sitten, Suomen ollessa geodesian ja fotogrammetrian suurvalta, meillä oli tosiaan näitä nykyisinkin kovasti haettuja kansainvälisiä menestyjiä. Puhtaammin teoreettiselta puolelta mainittakoon V.A. Heiskanen, joka oli aikansa tieteellistä kärkeä Suomessa saavuttaen jäsenyyden Suomalaisen Tiedeakatemian lisäksi Oslon, Berliinin ja Lontoon tiedeakatemioissa, sekä Academia Nazionale dei Linceissä, Lontoon geologisessa seurassa ja, American Academy of of Arts and Sciencessa sekä Vatikaanin Pontificia Academia Scientiarumissa. Lisäksi hän oli neljän yliopiston kunniatohtori ja mainittiin hyvänä opettajana. Ei hullumpi saavutus geodesian alalla!
Rieglin kehittäjille toivotamme onnea palkintojahtiin! He antavat nykyaikaisia näyttöjä tieteen ja käytännön toteutuksen yhdistämisesta ja erinomaisten kaupallisten tuotteiden valmistuksesta. Teorian toimivuus testataan lopullisesti vasta käytännön työssä.
