Aihearkisto: RPA

Ortokuvista ja muista uutuuksista

Tänä aamuna kahvia roiskahti aamutakille Hesaria lukiessani – olin niin hämmästynyt – ja artikkelista inspiroituneena päätin vihdoin kirjoittaa tämän kirjoituksen ortokuvista.

Hesarin artikkeli käsittelee palkanlaskurobotteja – näemmä suuria tuoteuutuuksia suomalaisessa taloushallinnossa. Vai ovatko ne oikeasti uutuuksia? Jutussa kerrotut yksityiskohdat ovat nimittäin olleet jo peruskauraa vuosikausia osassa suomalaisia yrityksiä, mutta nyt lukemani perusteella turkulainen esimerkkiyritys on siis ilmeisesti lähtenyt jälkijunassa modernisoimaan pääosin käsityöhön perustunutta palkanlaskujärjestelmäänsä. Normaalit nykyrutiinit esitellään nyt ”robotin” muodossa. Jätän lukijan vastuulle selvittää miten ”robotti” on määritelty ja miten se eroaa esimerkiksi keskenään juttelevistä järjestelmistä ja ihan normaalista yöllä ajettavista tietokoneen ohjelmoiduista massa-ajoista, joilla on taloushallinnon puolella saavutettu artikkelin kuvaama lopputulos (= tehokkuus ja työvoiman vähentäminen) jo pitkään. Robotiikka on vaan supertrendikäs aihepiiri!

Tällaiset ”tuoteuutuudet” toimivat hyvänä aasinsiltana jo pitkään pohdiskellemani aihepiirille – nimittäin kuvamittauksen renessanssille. Suurin osa aihepiirin uusista toimijoista ei nimittäin tunne alan menneisyyttä, vaan kaikki esitellään uutuutena. Luulin aluksi, että taustalla on jonkinmoinen markkinointiajatus, mutta ihmisten kanssa juteltuani selviää taustalla oleva silkka tietämättömyys. Siksi esimerkiksi ohjelmisto- ja laitevalmistajien markkinointiviesti menee läpi ”totuutena”. Mietittäessä pitkän tähtäimen kehitystä ei tällaisilla tuotteiden ”uudelleenlämmityksillä” päästä teknisesti tai tehokkuudessakaan välttämättä eteenpäin. Hienoa jos joku oikeasti pääsee parempaan lopputulokseen henkilökohtaisessa työssään.

Kuvamittauksen renessanssin on pääosin aiheuttanut ihan aiheellisesti uudet laskenta-algoritmit, laskentatehon kasvaminen ja tietokonenäkemisen kehittyminen sekä sen vaikutus perinteiseen fotogrammetriaan. Koska kuluttajatason digikamera on halpa mittausinstrumentti, ei ihmekään, että suosio on kasvanut suuresti 1990-luvulta alkaen eri aloilla. Noina aikoina perinteisessä kuvamittauksessa oli jo ajat sitten päädytty ongelmiin, joista osasta ei ole päästy eroon vielä renessanssinkaan myötä. Siksi sen ajan maanmittausalan ammattilaisten keskuudessa laserkeilaus sai aikaan suuren innostuksen, sillä jopa alkuvaiheen laitteilla tuotut aineistot toivat suuria tehokkuus- ja tarkkuuseroja verrattuna kuviin perustuneisiin tuotantoprosesseihin.

Nyt erityisesti lennokkikuvauksen myötä kuvista mittaaminen on jälleen ollut kovassa nousussa jo vuosikausia ja sen myötä ”vanhoja” ystäviemme kuten esimerkiksi ortokuvia esitellään jonkinmoisina uutuuksina. Ortokuvien pitkästä taipaleesta inspiroituneena juttelin aihepiiristä muutaman pitkän linjan ammattilaisten sekä Aalto-yliopiston professori Henrik Haggrenin kanssa. Miten ortokuvia on Suomessa tehty ja käytetty pitkällä aikavälillä?

Lähdemme liikkeelle aikaudesta ennen ortokuvia, jolloin karttoja tehtiin ilmakuvista kuvamosaiikkeihin tai oikaistuihin kuvayhdelmiin pohjautuen. Tämä tekniikka alkoi kehittymään voimakkaasti 1920-30 -luvuilta alkaen ja tuotantoon tarvittiin monimutkainen laitekokonaisuus sekä taitavat käyttäjät. 30-luvun lopussa Suomessa oltiin tällä alalla oikeasti maailman huipulla K. G. Löfströmin ja tykistokenraali V. P. Nenosen kehittämän tekniikan myötä, joka alkoi ilmakuvien tuottamisesta tietynlaisella kameratekniikalla – Zeiss Nenon mallilla 30. Tuotantotehokkuuteen ja nopeuteen tähtäävä menetelmä hämmästytti jopa alan johtavia pioneerejä eli saksalaisia, jotka eivät ihan heti tajunneet miksi suomalaiset ostivat tai pyysivät lahjoituksena menetelmään tarvittavia laitteita. Esimerkiksi Suomen ilmailumuseossa on nähtävillä Hitlerin Mannerheimille lahjoittama oikaisukone.

Varsinaisia ortokuvia, joista kameravirheet, kameran kallistumat sekä maaston todellinen muoto on huomioitu laskennassa alettiin tekniikan kehittyessä valmistaa 1960-luvulla. Suomessa tällaisen uuden analogisen ortokuvatekniikan pioneeri oli Insinööritoimisto Oy Kunnallistekniikka Ab (nyk. Finnmap), joka vuonna 1968 hankki ortoprojektorin. Varhainen tekniikka oli edelleenkin varsin hitaasti toimivaa, vaikka lopputuote olikin edeltäjiään parempilaatuinen. Ilmeisesti vähäisestä kysynnästä johtuen Kunnallistekniikka myi ortoprojektorinsa pois jo vuonna 1971. Varhaisella käyttöönotolla on omat riskinsä.

mainos_1968

Finnmapin mainos vuodelta 1968. Kuvasta kiitos Henrik Haggrenille.

Suomessa ortokuvien varsinainen läpilyönti tapahtui 1970-luvun lopussa/1980-luvun alussa, kun Maanmittauslaitos päätti ryhtyä tekemään 1:5000 peruskarttaa digitaaliseen ortokuvatuotantoon pohjautuen. Tämän kehityksen tuloksena ortoilmakuvat ovat nykyään saatavissa suunnilleen koko Suomen alueesta ja ne ovat kaikkien käytettävissä ilmaiseksi.

Kuvauslennokkien ortokuvatuotanto on mullistava ainostaan siinä suhteessa, että nyt saadaan ajantasaista kuvamateriaalia pienemmin kustannuksin kun kyseessä on pienehkö kuvausala. Lisäksi matalalta ja hyvällä kameralla kuvattuna kuvien resoluutio on useimmiten erinomainen, mikä lisää myös kuvien tarkkuuspotentiaalia kunhan laskenta on luotettava. Mutta itse ortokuva ei siis ole uutuus, ei lähelläkään sitä, vaan pitkän kehitystyön tulos. Itse asiassa mikään muukaan lennokkikuvauksella saavutettava tyypillinen nykylopputuote ei ole uutuus vaan nimenomaan lopputuotteiden ja niiden käytön puolella suuri muutos antaa vielä odottaa itseään. Eri alojen käyttäjien prosesseja tuntuu olevan hidasta päivittää.

Vaikka monien mielestä historia on tylsää ja haittaa kehitystä, niin oman alansa kehityksen tunteminen auttaa arvioimaan uutuuksina esiteltyjen tuotteiden arvioimista ja asettamista perspektiiviin. Kannattaa myös huomata, että kehitys on ollut eri tahtista eri maissa ja kulttuuripiireissä, joten jossain päin maailmaa nykyisen kaltainen lennokkikuvaus on ihan oikeasti vallankumouksellinen muutos.

Intergeo-tunnelmia & Paikkatietomarkkinat

Intergeo-messut ovat tältä erää ohitse – kiitoksia kaikkille tapaamillemme ihmisille mielenkiintoisista keskusteluista! Me jatkamme nyt messutapahtuminen, uutuuksien ja uusien sopimustemme käsittelyä ja esittelemme niitä seuraavaksi Paikkatietomerkkinoilla Helsingissä.

Intergeon päätteeksi alla hieman kuvia messuilta.

 

Falcon 8 öljynporauslautoilla

Financial Timesissa julkaistiin hiljan artikkeli lennokkien käytöstä öljyteollisuuden kohteissa, erityisesti öljynporauslautoilla. Lennokeilla tehdään rakenteiden tarkistuskuvauksia kunnossapidon tarpeita varten. Perinteinen menetelmä tuntuu olevan henkilöstön kiipeileminen rakenteissa noin kahdeksan viikon ajan kun taas lennokeilla työ kestää 5 päivää. Työn hinta on haluttu alas, mutta turvallisuudesta ei haluta tinkiä, joten vain hyvällä ohjausjärjestelmällä varustettu kuvauslennokki kelpuutetaan työhän.

falcon8

Nämä vaatimukset huomioon ottaen on jälleen sääli, että toimittaja on napannut kuvapankista vauhdikkaan kuvan lennokista, jolla kyseistä vaativaa työtä ei saa tehdä. Sen sijaan artikkelissa viitataan kahteen nopeasti kasvavaan kuvausyritykseen, joilla molemmilla on käytössä tuttuja Falcon 8 –kuvauskoptereita. Falcon 8:aa ei siis turhaan mainosteta turvalliseksi järjestelmäksi – kaiken lisäksi se on kuvauskopterina todellinen työmyyrä!

Suomessa Nordic Geo Center Oy myy Topcon Falcon 8 kuvauskopteria yksinoikeudella. Lue lisää sivuiltamme.

Lisää öljyteollisuuden kuvaustarpeista (maksumuuri).

Topcon Falcon 8 on täällä!

Topcon on lisännyt valikoimaansa uuden UAS-järjestelmän nimellä Topcon Falcon 8, jota Suomessa myy yksinoikeudella Nordic Geo Center Oy. Kyseessä on saksalaisvalmisteinen Ascending Technologies GmbH:n suunnittelema ja valmistama V-mallinen oktokopteri, joka soveltuu monentyyppiseen mittaus- ja kuvaustyöhön. Yksi toimiala on siis perinteinen kartoitus, mutta kohteiden tarkastus- ja monitorointi – myös sisätiloissa – ovat helppoa pässinlihaa tälle laitteistolle.

falcon8_2

V-malli on patentoitu tiukasti ja mahdollistaa kuvauksen niin ettei kuvissa näy itse laitteen osia. Kameravaihtoehtoja on muutamia erilaisia alkaen täyden kennon Sony Alpha 7R -järjestelmäkamerasta, videokamerasta sekä Lumix-kameran ja Flir-lämpökameran yhdistelmästä. Itse lennokki on hyvin kevyt (1 kg, täydellä kuormalla kokonaispaino 2,3 kg), joten sen kantokyky suhteessa kokoon on melkoinen. Täysikennoisen kameran kuvat antavat uskomattoman kuvanlaadun kohteista!

falcon8_6

Multiroottori mahdollistaa nousun ja laskeutumisen hyvin pienessä tilassa ja laite voidaan lähettää ilmaan myös kädestä. Laitteen initialisointi onnistuu myös liikkeessä, joten veneestä käynnistäminen onnistuu myös helposti.

falcon8_5

Kuljetuslaatikon lisäksi mukana tulee kuljetukseen soveltuva reppu, jonka avulla lennokki voidaan kuljettaa hankalassakin maastossa lähemmäs kuvauspaikkaa, jos se sijaitsee kauempana teistä.

falcon8_3

Yllä olevassa kuvassa Ascending Technologies GmbH:n perustaja esittelee laitteen ohjausta sen ohjauslaitteella. Nykyinen laite perustuu 6 vuoden tutkimukseen, jossa käytettävyyteen ja turvallisuuteen on panostettu erityisesti. Lennokissa on varmistettu moninkertaisesti, että pilotin yhteys säilyy siihen koko ajan ja että laite ei tuhoudu muuten kuin tarkoituksella. Edistyksellinen teknologia on herättänyt laajalti huomiota ja tänä vuonna Intel sijoitti myös yhtiöön.

falcon8

 

Linkkejä:

Laitteen esittely Topconin sivuilla https://www.topconpositioning.com/mass-data-and-volume-collection/aerial-mapping/falcon-8-draft#panel-product-specifications

Video Intelin esityksestä tammikuussa http://www.cnet.com/videos/intel-shows-drones-that-sense-and-avoid-obstacles/

Lennokit Intergeossa

Miehittämättömien lennokkien buumi jatkuu ja se näkyy myös voimakkaasti Intergeo-messuilla. Tänä vuonna lennokeille on omistettu sessionsa ”interaerial SOLUTIONS”, joka koostuu näyttelyhalli 8:n messualueesta, interaktiivisesta forumista samassa hallissa sekä hallin vieressä olevasta ulkolennätysalueesta. Lennokkitoimintaa harjoittavat yritykset voivat rekisteröityä tähän tapahtumaan erikseen ja messujen kävijät voivat tietysti tutustua lennokeihin muiden mittausvälineiden lisäksi.

Vuoden 2015 messut järjestetään muuten normaalia aikaisemmin jo syyskuun puolivälissä, mikä taannee hyvät kelit lennokkien esittelyyn ulkonäyttelyalueella.

Tavataan Stuttgartissa!

Kuvassa RIEGL RiCOPTER ja VUX1-UAV-skanneri vuoden 2014 Intergeossa. Tänä vuonna messuilla nähdään myös VUX-skannerin uutuusmallit.

Kuvassa RIEGL RiCOPTER ja VUX1-UAV-skanneri vuoden 2014 Intergeossa. Tänä vuonna messuilla nähdään myös VUX-skannerin toukokuussa esitellyt uutuusmallit.

Onnettomuustutkintaa sveitsiläisittäin

Sveitsin poliisi on käyttänyt fotogrammetrisia dokumentointikeinoja jo vuosikymmeniä – onhan Sveitsi yksi fotogrammetrian kotimaista ja vahvoista kehittäjistä. Fotogrammetrian rinnalle on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut myös laserskannaus ja sitä on ryhtynyt hyödyntämään esimerkiksi Zürichin kantoninpoliisi käyttäen RIEGL-teknologiaa. Ensin hankittiin maalaserkeilain VZ-400, jonka käyttöä esitellään tässä Sveitsin television SRF:n 10-minuuttisessa uutispätkässä. Lisää voi myös lukea RIEGLin sivuilta.

intergeo027

Hiljan SRF esitteli uutisissaan myös RIEGL VUX-1 -laserkeilainta käytössä Zürichin yllä. Kun maalaserkein työllistyy tietonnettomuuksissa, niin uutisessa lennokkikeilaimelle esitetään työsarkaa metsiköissä ja Alpeilla. Siis juuri niissä kohteissa, jossa pelkkä kuvaaminen pöpelikössä ei riitä. Koska VUX-1 voidaan asentaa myös helikopteriin, sen käyttö kaukaisissa kohteissa helpottuu myös huomattavasti, sillä helikoptereilla on tuntien lentoaika.

Uutisessa mainittu skannerin käytön motiivi, Germanwingsin surmansyöksy Alpeilla on tyypillinen esimerkki tapauksesta, jossa jo pelkkä auttajien ja onnettomuustutkijoiden pääsy paikalle maanteitse kesti tuntikaupalla alueen eristyneisyyden vuoksi – tiet ovat kaukana. Tässä vaiheessa onnettomuustutkijoiden työ paikalla on kestänyt viikkotolkulla, sillä koneen jäännökset ovat levinneet laajalle alueelle. Epäilemättä alueen skannaus helpottaisi osin tutkintaa.

Sinänsä olisi positiivisempaa ajatella skannerien käyttöä vain suunnittelutöissä, mutta loppujen lopuksi skannereille riittää työsarkaa kaikkialla ja kaikentyyppisissä tehtävissä.

RIEGL helipod VP-1

Uusia videoita pukkaa! Nyt on vuorossa RIEGL VP-1 helipodin ensiesittely – eli miten VUX-1 lennokkiskanneria käytetään helikopteriasennuksissa.

Videossa skanneri asennetaan Zürichin poliisin helikopteriin ja mittauskohteena on täten Zürich lähiympäristöineen. Aineistossa on kaupunki, metsää ja muutakin vaihtelevaan maastoa ja siihen pääsee tutustumaan lähemmin ottamalle meihin yhteyttä.

Puiden skannaus lennokista

RIEGLin lennokkiskanneri VUX-1:llä tehdyistä projekteista alkaa hiljalleen tihkua kivoja kuvia nettiin. Puuston kohdalta täytyy vaan ihmetellä, miten yksityiskohtaista aineistoa lennokista on mahdollista mitata – aineisto vaikuttaa osin kuin se olisi mitattu maalaserskannerilla. Nämä upeat yksityiskohdat mahdollistaa tietysti VUX-1:n laaja näkökenttä (FOV). Kyseinen projekti on muuten tehty yhteistyössä Wienin teknillisen korkeakoulun kanssa ja siitä on jo julkaistu ensimmäiset tutkimusartikkelit.

Klikkaa kuvaa katsoaksesi tuore esitys VUX-1-skannerista (Slideshare).
VUX-1_metsa

 

 

RIEGLin kevään 2015 uutuudet

Toukokuussa 2015 Hongkongissa järjestetyssä RIEGLLIDAR 2015 -tapahtumassa julkaistiin RIEGLin tuttuun tapaan tuoteuutuuksia. Uutuuksia on sekä laite- että ohjelmistopuolella. Alustavat tiedot kertovat seuraavaa:

  • VUX-1 -skannerista julkaistiin 2 uutuusversiota. Nyt VUX-skannerit ovat: RIEGL VUX-1HA, RIEGL VUX-1UAV ja RIEGL VUX-1LR. Alustavat tiedot laitteista löytyvät tästä esitteestä. Lisätietoa päivitämme sivuillemme heti kun sitä julkaistaan. HUOM! Huomaa RIEGL VUX-1HA-mallin käyttömahdollisuus myös tunneleissa ja sisätiloissa.
  • helikopteripod RIEGL VP-1. Tähän helposti siirrettävään ratkaisuun voidaan yhdistää VUX-1 -skanneri, kamera ja GPS/IMU -järjestelmä.
  • RiScan Pro 2.1 -ohjelmapäivitys
  • RiAcquire 2.0 -ohjelmapäivitys

Lisää tietoa uutuustuotteista jaamme heti saamme sitä tietoomme.

Uudet VUX-1 lennokki- ja helikopteriskannerit

Uudet VUX-1 lennokki- ja helikopteriskannerit

Nähdään Lapin mittauspäivillä

Tulevana torstaina 12.3. kokoonnutaan Rovaniemellä mittausten merkeissä. Myös Nordic Geo Center on paikalla ja Nina Heiska pitää tietoiskun laserkeilauksesta. Tietoiskussa luovataan myös tulevaisuutta, vaikka tunnetusti osaamme ennustaa sitä huonosti ;.) Mutta milta mittausmaailman kehitysnäkyvät näyttävät nykyhetken perspektiivistä?

Tervetuloa!

Linkki tapahtumaan

Viime vuonna skannasimme rajapyykkipuistossa

Lentävät lehmät…eikun autot

Mobiilit skannaustavat – ilmalaserkeilaus ja mobiililaserkeilaus – ovat käytännössä hyvin samankaltaisia operaatioita. Suurinpana erona on skannerin alusta eli ilma-alus tai maa-ajoneuvo. Monen tehtävän kannalta tulee usein mieleen, että voisipa välillä käydä lentämässä matalalla ilmassa ja välillä taas mitata maanpinnalta käsin, jolloin mikään osa kohteesta ei jäisi piiloon.

Viimeisen vuoden aikana meillä onkin kahvipöytäkeskusteluissa pohdittu lentävien autojen kehitystä – kuka muistaa tuon oman aikakautensa hypeilmiön josta kohistiin parikymmentä vuotta sitten?

Viimeiset vuodet mediassa on pääosin keskitytty seuraamaan lennokkibuumia, mutta samaan aikaan käynnissä on myös henkilökohtaisten lentävien ajoneuvojen, PAV, kehitys. EU:ssa idean heitti tutkimuskehiin Max Planck -instituutti vuonna 2007 ja vuonna 2011 aloitettiin 7. puiteohjelman rahoituksella MyCopter-tutkimusohjelma. Fiksusti hankkeen tavoitteena ei ole kehittää ainoastaan lentävää autoa ja siihen liittyvää tekniikkaa, niitä on jo, vaan kehittää PAVien käyttöönottoa mahdollistavaa ympäristöä lainsäädäntöineen. Käytännössä ”auto” on helikopterin kaltainen ilma-alus.

Taitelijan näkemys tulevaisuuden kulkuneuvosta MyCopter-projektissa.

Taitelijan näkemys tulevaisuuden kulkuneuvosta MyCopter-projektissa.

Huomenna 20. marraskuuta 2014 Saksan ilmailu- ja avaruuskeskuksessa järjestetään projektipäivä, jossa esitellään hankkeen tuloksia. Niitä luulisi olevankin, sillä mukana olevat yliopistot ovat kovan luokan tekijöitä omalla sarallaan.

Käytäntöön lienee vielä jonkinmoinen matka, mutta ehkäpä näemme vielä henkilökohtaisten lento-alusten esiintulon elämäämme ja skannausajoneuvoksi.

Kuvassa Carl Millesin lentävä hevonen - ei lehmä - Tukholman taivaalla.

Kuvassa Carl Millesin lentävä hevonen – ei lehmä – Tukholman taivaalla.

Lisätietoa:

MyCopter-sivusto

New York Timesin artikkeli

Hollantilainen startup-yritys Pal-V

DLR:n saksankielinen artikkeli

 

 

RIEGL RiCOPTERin esittelyvideo

RIEGL on julkaisut ensimmäisen videon RiCOPTERista toiminnassa. Alun esittelyssä näkyy myös hyvin, mistä lennokki koostuu ja miten skanneri siinä sijaitsee. Alustassa on tilaa neljälle eri kamerallekin, joten aikamoinen mittausjärjestelmä on kyseessä.

[embedplusvideo height=”480″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/1wdB5ei” standard=”http://www.youtube.com/v/1mqHQZ39O14?fs=1″ vars=”ytid=1mqHQZ39O14&width=625&height=480&start=&stop=&rs=w&hd=0&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep4341″ /]

Intergeo 2014 – kiitos vieraillemme

No niin, vuosittainen Intergeo on jälleen päättynyt – tapaamme vuoden kuluttua Stuttgartissa! Sitä ennen tietysti jo marraskuussa Paikkatietomarkkinoilla sekä muilla messuilla Suomessa.

Rieglin ystävät kokoontuvat ensi toukokuussa myös käyttäjätapaamiseen Hongkongiin – tule mukaan! Ilmoittautuminen avataan pian, joten ota yhteyttä – säästämme ilmoittautumalla porukalla!

Lopuksi hieman Intergeo 2014:n tunnelmia kuvina:

RiCOPTER & RIEGL VUX-1

Berliinissä järjestettävä Intergeo 2014 lähti käyntiin mielenkiintoisella tuoteuutuudella: RIEGL RiCOPTER miehittämätön lennokki. Tämä lennokki on suunniteltu RIEGL VUX-1 lennokkiskannerin alustaksi, jollion sen integrointi skanneriin on saumaton.

RiCOPTER nostetaan juuri ulos kuljetuslaatikostaan ja siivet käännetään lentoasentoon.

skanneri

RiCOPTER lento- ja kuvausvalmiudessa iltapäivän lentonäytöksessä.

Kopterin lisäksi VUX-1 skannerista julkaistiin täysin integroitu kameran ja INS-navigointijärjestelmän sisältävä järjestelmä, joka RiCOPTERin lisäksi voidaan asentaa monille muillekin lennokki- tai helikopterialustoille.

Lennokkiskannaus sopii rajoitetuille alueille, joista saadaan matalalta mitattuna suuri tarkkuus ja pistetiheys – pistepilvi on ennennäkemätön ja huomattavasti tarkempi verrattuna korkeakeilauksiiin. Alueen pinta-alan kasvaessa lentokone tai helikopteri alkaa olla jossain vaiheessa kokonaiskustannuksiltaan kustannustehokkaampi järjestelmä.

Lentonäytöksiä järjestetään lisää tänään ja huomenna, joten tervetuloa katsomaan!

Hypeä vai ei?

Amerikkainen konsulttiyhtiö Gartner julkaisi hiljan vuosittaisen hypekäyränsä, jossa seurataan uusien keksintöjen leviämistä. Käyrässa painottuu läntinen maailma, joten sitä ei kannata nielaista ilman kritiikkiä, mutta on sinänsä mielenkiintoista tarkastella arvioita tekniikoiden ja palveluiden tilasta. Vuoden 2014 käyrä näyttää siis tältä:

hype2

Gartnerin arvion mukaan älykkään robotit – mukaanlukien siis älykkäät lennokit – ovat vasta tarinansa alkuvaiheissa eikä odotusten huippua ole vielä edes saavutettu. Tämä vaikuttaa ihan realistiselta ottaen huomioon minkälaisia virityksiä näkee koko ajan lukemattomissa YouTube-vedoissa sekä laitteiden että niiden tuottamien mahdollisten palvelujen suhteen. Etsikkoaika suurella hälyllä on siis käynnissä.

Robotit tai edes niiden buumi/hysteria ei edes ole kovin uusia ilmiö, sillä vastaavia on koettu aikaisemminkin esimerkiksi 1800-luvulla ja 1930-luvulla, jolloin myös pohdittiin perustavanlaatuisia keinoalyn ja robotiikan sääntöjä. Ajan henkeä voi aistia Charles Chaplinin Nykyaika-elokuvassa ja Isaac Asimovin tieteiskirjoissa. Eikä tässä vielä kaikki, jopa Aristoteles mietti itsenäisiä, ihmistyön korvaavia robotteja Antiikin Kreikassa 2500 vuotta sitten.

Noin yleisesti ottaen lennokkiliiketoiminnan tila taitaa olla varsin muuttumaton verrattuna viime vuoteen, jolloin lennokkiyhtiöön sijoittanut visionääri Chris Anderson tarkasteli tilannetta 2013 käyrän perusteella. Vaikka meillä Suomessa on jo ihan toimivaa liiketoimintaa alalla, niin kuitenkin nähtävissä on valtakäyttäjien odotusten olevan suurempia kuin todellisuus tällä hetkellä on. Tämä heijastuu myös kartoituspuolella esimerkiksi siinä mielessä, ettei lennokkeihin suunniteltuja ammattilaistasoisia kartoistusjärjestelmiä ole paljoakaan saatavilla. Ne ovat vasta tulossa, joten nyt liikkeelle lähtevät tahot ovat alan pioneereja ja edelläkävijoitä. He ovat siis Rogersin teorian mukaan keksijoitä tai varhaisia omaksujia.

Sinänsä katsottaessa Gartnerin kahden peräkkäisen vuoden käyriä, herää lukijalle epäillys metodiikan luotettavuudesta. Vuonna 2013 3D-skannaus – laajahko käsite itsessään – on vasta saavuttamassa hypen suurinta huippua, mutta vuonna 2014 se on jo ”valaistuksen polulla” eli kypsynyttä tekniikkaa. Eurooppalaisittain katsottuna vuoden 2013 sijoitus on väärä, sillä kyllä meillä tekijöiden näkemys skannereiden käyttömahdollisuuksista on jo varsin realistinen ja kaukana alkuhuumasta. Ainakin tällaisen kuvan saa jutellessa asiakkaidemme kanssa. Eri asia ovat sitten valtavirran edustajat, joille tekniikka on vieläkin jotain ihan uutta. Tämä tekeekin lennokien ja 3D-skannerien yhdistämisen varsin mielenkiintoiseksi.

Intergeo 2014 Berliinissä

Vielä on runsas kuukausi aikaa ennenkuin maanmittausalan vuoden suurin tapahtuma Intergeo-messut avautuvat Berliinissä ja ovat auki kolmen päivän ajan 7.-9.10. Tänä vuonna Intergeossa on 20. juhlavuosi, mutta tapahtuman historia ulottuu huomattavasti pidemmälle. Intergeon edeltäjä, Saksan geodeettien päivät, on nimittäin järjestetty jo vuodesta 1872 alkaen, kuten tämä vaikuttava lista kertoo. Pidempi tauko on koettu ainoastaan 1. ja 2. maailmansodan tuiskeissa.

Mitä Berliinissä sitten näkee? Intergeossa on perinteisesti julkaistu kaikenlaisia uutuuksia ja myös kokeiluja. Helppo on myös nähdä tärkeimmät trendit ja kehityssuunnat eli mistä tällä hetkellä puhutaan. Ennakkotietojen mukaan tänä vuonna nähdään taas paljon lennokkeja ja ehkäpä ne skannerilla varustetut oikeasti nyt toimivat – viime vuonna tilanne ei todellisuudessa ollut näin. Rieglin VUX-1 lennokkiskanneriin ja sen tuottamiin aineistoihin voi tutustua Rieglin osastolla: Halli: 3.1, osasto A3.014 sekä ulkoalue FG.002.

intergeo

RIEGLin osasto vuoden 2013 Intergeossa. Kuva: Nina Heiska

Ilahduttavasti viime vuosina myös suomalaisten määrä messuilla on lisääntynyt sekä näytteilleasettajien että vierailijoiden muodossa. Kaikkea mielenkiintoista ei kuitenkaan maahantuoda Suomeen, joten mieltään on hyvä avata uusille asioille ja vaihtoehtoisille tavoille toteuttaa asioita. Suomalaisten kohtauspaikaksi on viime vuosina muodostunut TerraSolid Oy:n osasto, jonka osoite on tänä vuonna halli: 1.1, osasto C1.044.

Paikan päällä me maahantuojat järjestämme mielellämme tapaamisia laitteiden ja ohjelmistojen kehittäjien kanssa, jos itse ei rohkene heitä lähestyä. Kaikkea ei näytetä suoraan tiskeillä, vaan yhteistyökumppaneille näytetään myös tulevaisuuden hahmotelmia ja suunnitelmia. Ihmisethän tässä kauppaa tekevät eivätkä koneet, joten moni asia perustuu kokemuksen tuomaan luottamukseen.

Tänä vuonna Intergeoon on erityisen helppo mennä Suomesta, sillä Berliiniin lentää runsaasti suoria lentoja ja hotellivaihtoehtoja on myös runsaasti – Intergeo ei Berliiniä täytä. Hotellin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota julkisen liikenteen, erityisesti raideyhteyden läheisyyteen, sillä junalla pääsee yleensä helposti messukeskukseen.

Paikalla on myös paljon mielenkiintoista nähtävää seuralaisille, jos mittaustekniikka ei kaikkia kiinnosta 🙂 Berliinissä järjestetään samaan aikaan esimerkiksi Valofestivaali Lichterfest, joten luvassa on upeita valaistuksia ympäri kaupunkia. Museosaarella ja muualla riittää museoita, ostoskatuja on idässä ja lännessä ja valtavissa puistoissa voi nähdä berliiniläisiä ulkoilemassa. Kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneet voivat käväistä Tempelhofin lentokentän paikalle rakennettuun 386 hehtaariseen puistoon – velkainen Berliini päätti perustaa puiston sen sijaan että arvokas alue olisi myyty rakennusmaaksi. Alue on hyvä vertailukohta Malmin lentokenttäalueen suunnitelmille ja samalla se kertoo saksalaisten arvomaailmasta.

Ota yhteyttä, jos haluat järjestää tapaamisen Berliinissä ja muussa tapauksessa törmätään messuilla. Me surffailemme päämiestemme osastoilla ja helpoimmin meidät tavoittaa Rieglin luota. Nähdään messuilla!

Ilmalaserskannaus, lennokit & huono sää

Heinäkuun 2014 alkupuolella järjestettiin jälleen kerran kansainvälinen poliisien fotogrammetrian ja laserkeilauksen työpaja Saksan Neussissa.

Tapaamisesta löytyy muutama paikallaolijoiden kuvaus netissä ja näissä huomio kiinnittyy luonnonvoimien vaikuttavuuteen. Neussin tapaamisessa on nimittäin jo perinteisesti lavastettu jonkintyyppinen onnettomuus ja sitten annettu laitevalmistajien ja softankehittäjien esittää parastaan tilanteen dokumentoimisessa poliisitutkinnan tarpeita varten. Menneinä vuosina esimerkiksi Rieglin skannerit ovat menestyneet erinomaisesti auto-onnettomuuksien ja räjähdysten sutjakassa jälkidokumentoinnissa.

Tänä vuonna poliisit lavastivat ajankohtaisesti maahan syöksyneen lentokoneen hajottamalla lentokoneen rungon ja sirottelemalla sen kappaleita sekä noin 30 nukkea yhden neliökilometrin alueelle vanhalla kaivosalueella.

Mitä sitten tapahtui? Suomen helteiden aikaan Saksassa satoi, joten suunniteltuna kenttätyöpäivänä suunnitelmat menivät uusiksi. Kuvauslennokit ja lentokoneet jäivät pääosin maahan, mutta maalaserskannereilla hommiin sentään päästiin.

Jälleen kerran siis tuli selvästi esille, miten vaikea meidän on toimia monissa todellisissa onnettomuustilanteissa, kun aurinko ei paistakaan ja tuuli puhisee navakasti. Yksi kysymys on jo onnettomuuspaikalle pääsy, jos tiet ovat poikki myrskyn takia. Jos onnettomuuspaikalle taas pääsee hyvin, niin sallivatko sääolosuhteet työvälineiden käytön, kuten Neussin tapauksessa jouduttiin toteamaan. Normaalissa kartoituksessakin on sään takia joskus varsin tiukkoja aikaikkunoita tai pitkiä odotusaikoja, mutta tilanteen aiheuttama stressi on luonnollisesti matalammalla tasolla.

Tilannekuvan luomiseen kehitetty pikkarainen Black Hornet Nano UAS

Tilannekuvan luomiseen kehitetty pikkarainen Black Hornet Nano UAS. Kuva Wikimedia.

Ei ole epäillystäkään siitä, etteivätkö nopeasti kehittyvä robotiikka ja automatiikka toimisi vaikeissa ympäristöissä vuosi vuodelta paremmin, mutta kaikkein toimivimmat ja luotettavimmat ratkaisut ovat tyypillisimmin ne kalleimmat. Tämä on selkeästi nähtävissä vaikkapa nyky-Ukrainassa, jonne OSCE on juuri pyytänyt tarjouksia lennon MH17 onnettomuuspaikan valvomiseksi lennokilla. Käytännössä työhön sotatoimialueella kelpaavat vain harvat ratkaisut kuten Schiebelin ja Saabin muutaman miljoonan maksavat UAS:ät. Näiden järjestelmien ominaisuuksia on vielä turha odottaa tuhansista kymmeniin tuhansiin maksavilta lennokeilta, joiden parissa valtaosa käyttäjistä puuhastelee.

PS. Googlen robottiautoakaan ei ole vielä testattu lumisilla teillä ja sadekin on sille vielä ongelma. Positiivisimpien robotti-ihmisten mielestä tämä on kuitenkin vain mitätön sivuseikka, eikä tällaisia asioita pidä nostaa keskusteluun. Kehittäjät kuten Sebastian Thrun käsittelevät ongelmakohtiakin aika avoimesti, joten keskustelu on kyllä sallittua.

Lennokkiskanneri Riegl VUX-1:n aineistoja

Vuoden alussa esitelty Riegl Laser Scanning Systemsin pieni lennokkiskanneri VUX-1 on lentänyt koelentonsa keväällä erilaisilla ilma-aluksilla ja ensimmäiset skanneritkin on jo toimitettu asiakkaille. Saimme myös laitevalmistajan koeaineistoja arvioitaviksi ja esiteltäviksi kuten alla oleva kuva osoittaa. Jos haluat nähdä aineistoja niin ota yhteyttä!

VUX-1:n aineistoa

RIEGL VUX-1

Jännistys tiivistyy! Lisää tietoa keväällä julkaistavasta RIEGLin UAV-skannausjärjestelmästä vuotaa julkisuuteen. Tämä skanneri tuo käyttäjille Rieglin pistepilvien laatua miniatyyrikoossa: 500 kHz, 200 profiilia/s ja 300° näkökenttä.

Katsotaan saammeko skannerin mukaan Seinajoen maanmittauspäiville maaliskuussa. Esitteillä on ainakin mobiiliskanneri VMX-450.

Alkuvuodesta julkaistava uusi UAV-skanneri Riegliltä.

Lisätietoja sivuillamme.