Riegl on voimalinjaskannausten ykkösvalinta

Fingrid otsikoi, että Suomen kantaverkon linjat ilmakuvataan tänä kesänä. Työn suorittava yhtiö, puolalainen MGGP Aero kertoo tiedotteessaan, että verkko kuvataan ja laserskannataan kuten nykypäivänä on tapana. Monasti samassa yhteydessä tehdään vielä hyperspektrikamerakuvaus. Uutisointien pieni ristiriita on, että mittaustyön käytännössä suorittava helikopteriyhtiö on Fingridin mukaan on suomalainen Heliwest kun taas MGGP Aeron mukaan puolalainen saman yritysryhmän Vimap ja suomalainen Heliwest.

Puolalaisen Vimapin mittaushelikopteri nähdään MGGP Aeron mukaan Suomen taivailla tänä kesänä. Valkoisessa laatikossa helikopterin alla on integroituna voimalinjojen kuvaukseen tarvittava mittauskalusto laserskannereineen.

No joka tapauksessa MGGP Aero kertoo heillä olevan kuusi kappaletta Riegl LMS-680i ilmalaserskanneria. Kyseinen skanneri on noin vuonna 2010 julkaistu Rieglin menestystuote, joka viime vuosina on korvattu uudemmilla ja tehokkaammilla skannereilla. Mutta LMS-680i on edelleenkin kelpo laite mittaukseen ja kunnon työjuhta. Teollisilla laserskannereilla on pitkä käyttöikä ja käytännössä ne kannattaa korvata vasta kun vanhat laitteet jäävät hitaampina uusien jalkoihin. Nopeus on näet tärkeä kustannustekijä kuten tässäkin tapauksessa, jos kesän aikana aiotaan kartoittaa peräti 12 000 km sähkölinjoja.

Ilmalaserskannerimaailma on aina ollut vain muutaman laitevalmistajan kenttä, sillä loppujen lopuksi laitetarve ei ole mitään volyymiliiketoimintaa. Kilpailijoiden selkeä heikkeneminen viimeisen kymmenen vuoden aikana on jättänyt itävaltalaiselle Rieglille selkeän etusijan markkinoilla. Koska meillä ei ole sisäpiiritietoa, niin voimme vain arvella mihin kilpailijoiden innovaatiokyky loppui.

Yksi tilanteen keikuttaja lienee kymmenisen vuotta sitten alkanut dronehyökyaalto, jonka edelleenkin markkinoidaan syrjäyttävän miehitetyt ilma-alukset. Jollain aikatähtäimellä ajatus voi pitää paikkansa, mutta vielä ei ole niiden aika isojen pinta-alojen mittaustyössä. Kustannukset ovat siihen aivan liian korkeat kun huomioidaan kauanko työn suorittamiseen kuluu aikaa. Riegl on vastannut joka tapauksessa myös dronetarpeeseen luomalla sarjalla pikkuskannereita tavalla, johon sen perinteiset kilpailjat eivät ole vielä kyenneet. Haastajat ovat syntyneet lähinnä autolidarien kehittäjien käsissä, koska samoja skannereita yritetään myös käyttää muillakin aloilla. Näiden laitteiden hyvä puoli on halpuus, mutta varsinaiset mittausominaisuudet eivät vielä tyydytä mittausalan ammattilaisia. Useimmat uudet autolidarit eivät tähän mennessä ole ominaisuuksiltaan tyydyttäneet myöskään autonvalmistajia.

Toinen kilpailutilanteeseen vaikuttava tekijä voisi olla valmistajien liiketoimintamalli. Samoja kouluja käyneet ekonomistit eivät ymmärrä pienten volyymien erikoisvälinekauppaa, vaan kuvittelevat ilmeisesti toimivansa samassa sarjassa isojen teknologiayhtiöiden kuten Applen sarjassa. Tällaisia ajatuksia tulee ainakin esille jutellessa maailmalla näiden ihmisten kanssa. Monasti itse mittauksesta ja käytännön työstä ei myöskään tiedetä yhtään mitään, mikä on varsin harmillista. Suurissa massatuotantoajatuksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta noin realistisesti kannattaisi miettiä, onko maailmalla niin paljon maksavia käyttäjiä tuotteille. Autolidarmaailmassa niitä tällä hetkellä tuntuu riittävän, mutta vain alle 100 dollarin kappalehintaan. Iso ja tehokas ilmalaserskannausjärjestelmä maksaa helposti yli miljoonan ja hyvän lentokoneenkin saa jo 100 000 eurolla.

Visiolle siitä, että tuhannet halvat pikkudronet kartoittavat tulevaisuudessa taivaalla on viime vuosina ilmestynyt myös vastakkainen kehityskulku. Siinä jatketaan perinteisiä polkuja kehittämällä laitteita, joilla voi mitata aina vaan korkeammalta isompia aloja kerrallaan. Mitä suurempia pinta-aloja saadaan mitattua nopeammin, sitä edullisemmaksi neliökilometrikustannus näin muodostuu lentämisen ollessa yksi kustannustekijä. Halpoja mittauslaitteita odottelevien ei kuitenkaan ole syytä innostua tästä visiosta, sillä nämä uudet, kehitteillä olevat järjestelmät ovat laitekustannukseltaan vieläkin kalliimpia kuin nykyiset järeät ilmalaserskannerit. Käytännön työn tekeminen jää siis entistä harvemman tahon käsiin. Käytännössä tulevaisuudessakin tarvitaan sekä järeitä että keveitä järjestelmiä, sillä kansalliset kartoitukset eivät tyypillisesti pysty tarjoamaan tarpeeksi ajankohtaista lähtötietoa kaikkiin projekteihin.

Laserskanneri onnettomuustutkinnassa

Rieglin viimeaikaisissa webinaareissa on jälleen esitelty laserskannerin käyttöä onnettomuustutkinnassa. Kyseessä voi olla liikenneonnettomuus, tulipalo, katon romahtaminen yms. tilanne, jossa tapahtuman jälkeinen tilanne halutaan kartoittaa tarkasti ja luotettavasti mahdollisia oikeidenkäyntejä ja muita jälkiselvittelyjä varten. Nopeus ja aika painavat aina päälle, sillä tyypillisesti onnettomuuspaikan raivaaminen halutaan aloittaa mahdollisimman nopeasti, jotta liikenne saadaan taas kulkemaan. Isoilla väylillä katkojen aiheuttama kustannuspaine on merkittävä syy etsiä tehokkaampia kartoitusratkaisuja tukemaan jälkiselvittelyä. Laserskannerilla voi helposti toimia kaikkina vuorokaudenaikoina, myös pimeässä, ja sumukaan ei estä työskentelyä.

Tuoreessa webinaarissa kerrotaan poliisien konferenssista, joissa laite- ja ohjelmistovalmistajat voivat esitellä tuotteitaan lavastetuissa onnettomuustilanteissa. IPTM 2019 on USAssa järjestettävä tapahtuma, mutta Rieglillä on pitkät perinteet tällaisista tapahtumista muuallakin maailmassa kuten Saksassa ja Iso-Britanniassa. Neussin vuosittaisessa fotogrammetrian ja laserskannauksen konferenssissa järjestetään joka vuosi kilpailu erityyppisestä onnettomuudesta (auto/juna/lentokone), jossa Riegl on monasti vienyt voiton nopeudellaan ja tarkkuudellaan.

Iso-Britanniassa poliisilla on puolestaan harjoitusalue, jossa laitevalmistajat saavat tarpeen mukaan esitellä mittausprosessiaan hankintojen pohjaksi. Vuoden 2019 voiton vei jälleen kerran Riegl. Tässä ei ole mitään uutta, sillä Rieglillä on pitkä perinne poliisityön tukemisessa ja sisällön ymmärtämisessa. Ensimmäinen poliisikäyttöön myyty skanneri taisi olla LMS-420i ja ostajan Lontoon Metropolitan Police. Sittemmin nimenomaan Lontoon ja Englannin poliisilla on hankkinut useita kymmeniä Rieglin laserskannereita. Suurhankintaa varten Riegl jopa kehitti poliiseille helppokäyttöisen RiSolve -ohjelmiston karttojen valmistukseen.

Rieglin julkaisema tuore esittelyvideo yhteistyössä Zürichin poliisin kanssa kertoo puolestaan Sveitsiläisen kaupungin onnettomuustutkintaan erikoistuneesta 18 poliisin yksiköstä. Heidät kutsutaan paikalle aina tarvittaessa ja siten he ovat hyvn erikoistuneita työssään. Työkaluina ovat muun muassa järjestelmäkamerat, kuvausdronet ja Rieglin VZ-400i -laserskanneri. Toimintaa esittelevä video on onneksi tekstitetty englanniksi, sillä sveitsinsaksa (Schwizerdütsch) on haasteellista tulkittavaa jopa saksalaisille!

Mobiilisti etänä

Nyt kun pahin koronapandemia alkaa toivottavasti olla takanapäin on hyvä muistella näin kauniina kesäpäivänä, kuinka se vaikutti työskentelytapoihimme ja millä tavoin eri tilanteista selvittiin. Meidän toimistolla siirryimme etätyöhön maaliskuun alkupuolella, kun hallituksen antamat suositukset sitä edellyttivät. Tällöin meillä oli jo tiedossa, että laitetoimituksia ja niihin liittyviä koulutuksia tulee olemaan etätyön aikana. Tarvitsimme Teamviewerin rinnalle joustavamman ratkaisun videokoulutuksiin ja pienen kokeilun jälkeen löytyi nopeasti toimiva ratkaisu. Omalla kohdallani tämä etätöihin valmistautuminen tarkoitti VMZ-mobiililaserkeilausjärjestelmän käyttöönoton, mobiilimittauksen etäkoulutuksen ja laitteistotuen etätyöskentelyn suunnittelua.

Jotkut ovatkin jo ehkä lukeneet tuoreimmasta maankäyttölehdestä (2/2020), että olemme kevään aikana toimittaneet Leppävirralle Tasamitta Oy:lle RIEGL VMZ-laitteiston. Laitteiston toimitus osuikin sopivasti juuri jälkimmäiselle viikolle, kun Uudenmaan rajat olivat avautuneet, jolloin toimitus asiakkaalle sujui sen puoleen huoletta. Toki luovutuksen yhteydessä emme voineet välttää asiakaskontaktia, mutta toimitus hoidettiin tarvittavia turvavälejä ja määräyksiä noudattaen.

Mobiilijärjestelmän ohjelmistopuolen etäopetuksen olin aloittanut Tasamitta Oy:n toimitusjohtajan Tahvo Savolaisen kanssa jo hyvissä ajoin ennen laitteiston toimitusta. Etäkoulutusta varten olin koonnut tarvittavaa koulutusmateriaalia, jolla pystyisin kouluttamaan kaikki osa-alueet niin verkko- ja tarjektorilaskennasta alkaen aina pistepilviaineiston prosessointiin ja käsittelyyn asti. Käytännössä tämä tarkoitti VMZ-järjestelmällä ajettujen projektien etsimistä arkistoistamme. Olimme säilyttäneet kaikki jo edellisen VMZ-järjestelmän koulutuksen yhteydessä ajetut projektit, joista saattoi valita tämän etäkoulutuksen kannalta käytännöllisimmät ja monipuolisimmat projektit.

Ohjelmistopuolen etäopetus sujui todella hyvin puheyhteydellä sekä jaetun työpöytänäkymän avulla. Näillä työkaluilla pystyin opetuksen aikana seuraamaan Tahvon kuvaruudulta hänen työskentelyään ohjelmistojen parissa ja antamaan tarvittavia neuvoja kaikkiin eri työvaiheisiin aina ohjelmistojen asennuksesta alkaen. Tarvittavat tiedonsiirrot hoidettiin pilvipalvelimien välityksellä. Myös Tahvo totesi etäopetuksen toimivan erinomaisesti, kun välillä hänen oli hoidettava yrityksen asioita sekä mittaustöitä maastossa. Etäopetus mahdollisti osapäiväisen koulutuksen ennalta sovittujen aikataulujen mukaisesti.

Laitteiston asennukseen liittyen Tahvo oli tehnyt itse laitevalmistajalta saatujen ohjeiden mukaisesti kaikki tarvittavat kaapelikytkennät autoon sekä asentanut auton katolle järjestelmän kiinnitysalustan. DMI -matkamittausanturin ja auton vanteen sisäpinnalle kiinnitettävän DMI-pulssinauhan asentaminen onnistui kotioloissa näppärästi RIEGLin tuottaman opetusvideon ja kirjallisen ohjeen avulla. Laitteiston mukana tulee REGLin kokoamat manuaalit kaikkeen järjestelmän asennukseen liittyen.

Seuraava ja mielenkiintoisin etäopetuksen vaihe olikin sitten VMZ-järjestelmän käyttöönotto ja itse skannaustyön tekeminen käytännössä ensimmäisen harjoitusprojektin yhteydessä. Olimme jo alustavasti ohjelmistokoulutuksen yhteydessä käyneet läpi mm. ajotapaa eri mittaustilanteissa sekä muita mobiilimittaukseen liittyviä työtapoja ja käytäntöjä, mutta varsinaista käytännön työtä datankeruuohjelmiston parissa emme voineet harjoitella ennen kuin kaikki järjestelmän komponentit oli kytketty ja laite asennettu auton katolle.

Usein mobiililaserskannauksessa työskennellään pareittain, jolloin toinen on auton kuljettaja ja toinen ns. operaattori, joka hoitaa järjestelmän ohjaustietokoneella laitteistoon ja datankeruuohjelmistoon liittyviä toimintoja. Helpoimmissa kohteissa kuljettaja itse voi myös toimia operaattorina, jolloin skannausta voi tehdä yksinkin. Tällä koulutuskerralla Tahvo toimi sekä auton kuljettajana, että operaattorina. Minä puolestani koulutin taustalla järjestelmän ja datankeruuohjelmiston käyttöä, ja osaltaan toimin myös operaattorina esimerkin omaisesti.

Järjestimme etäkoulutuksen projektityömaalla siten, että Tahvo oli jakanut matkapuhelimensa verkkoyhteyden autossa olevaan ohjaustietokoneeseen ja meillä oli myös puheyhteys toisiimme. Minä vastaavasti olin jaetun näytön kautta etäyhteydessä järjestelmän ohjaustietokoneeseen, jolloin pystyin myös ottamaan järjestelmän ja ohjaustietokoneen hallintaani kotoa käsin. Minulla ei siis ollut näköyhteyttä työmaalle, jolloin toimin ainoastaan Tahvon antamien käskyjen perustella, joita olimme etukäteen käyneet läpi. Datankeruuohjelmiston näytöltä on mahdollista seurata ajoneuvon liikettä karttapohjalta, mikäli näköyhteyttä työmaalle ei ole. Tällöin operaattori voi paremmin ennakoida tulevat käännökset ja mahdolliset pysähdykset, jotka edellyttävät operaattorilta toimia aineiston keruuseen liittyen. Kuljettajan ja operaattorin keskinäinen kommunikointi on kuitenkin tärkeintä, jotta operaattori pystyy hallitsemaan asianmukaisesti datan tallennukseen liittyvät toimenpiteet.

Toisinaan näkee mobiililaserskannausjärjestelmiä, joissa operaattori toimii esim. pakettiauton takaosassa tai auton takapenkillä, jolloin tilanne on vähän vastaava kuin meidän koulutustapauksessamme. Tämä kertoneekin, että mobiililaserskannauksessa kuljettajan rooli on erittäin merkittävä projektin onnistumisen ja aineiston tarkkuuden kannalta. Voisi helposti olla siinä käsityksessä, että eihän kuljettajan tarvitse kuin ajaa autoa, mutta tilanne on täysin toinen. Kuljettajan on osattava mittauksen kulkuun liittyvät toimintatavat, suunnitelmat ja ohjeistukset jopa paremmin kuin operaattorin, koska kyseessä on liikkuvasta ajoneuvosta tapahtuvaa kartoitusta. Operaattorin rooli on ennemminkin varmistaa, että järjestelmä toimii ja aineisto tallentuu asianmukaisesti.

Olimme molemmat positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka hyvin etäyhteydet toimivat koko koulutuksen ajan, vaikka linjoilla oli varmasti ruuhkaa, koska esim. monet oppilaitokset todennäköisesti pitivät etäopetustuntejaan saman aikaisesti. Minulla oli kotonani käytössä kiinteä 10/100 laajakaista ja Tahvolla 3G/4G yhteys.

Etäopetukset ovat nyt Tasamitan kanssa ohitse ja Tahvo on päässyt VMZ laitteistonsa kanssa työmaille oikeiden projektien pariin. Nyt voimme jatkossakin tarjota entistä paremmin ja varmemmin etätukea tai etäkoulutusta asiakkaillemme eri tilanteissa – yhteyksien toimiessa koulutus toimii. Jo ennestään olemme käyttäneet etäyhteyksiä ongelmatilanteissa ja päivityksissä, sillä etäyhteyden avulla on mahdollista ottaa yhteys kaikkiin RIEGLin valmistamiin skannereihin ja järjestelmiin. Nyt voimme tarvittaessa kouluttaa myös etänä.

Mukavaa kesää kaikille lukijoille ja etenkin mittauspuolelle työntäyteistä kesää.

Veli-Pekka Puheloinen

Korkeusjärjestelmän modernisointi

New York Timesissa (maksumuuri) on ilmestynyt harvinaisen havainnollinen artikkeli maan käynnissä olevassa korkeusjärjestelmän uudistamisesta. Jo toista vuosikymmentä käynnissä oleva uudistus valmistuu 2022-23 ja sen tuloksena korkeudet tulevat muuttumaan kuvan kartan havainnollistamalla tavalla.

Kuvasta huomaa helposti, että vanha korkeusjärjestelmä on kallellaan itä-länsisuunnassa ja maan länsiosa ”vajoaa” uudistuksen myötä. Vuorten korkeuksien muuttuminen aiheuttaa siis lännessä mielipahaa, mutta isompi käytännön muutos on esimerkiksi kiinteistöjen mahdollinen siirtyminen tulva-alueiksi määritetyille korkeuksille. Siitä seuraa myös käytännön kustannuksia kiinteistöjen omistajille tulvavakuutusten takia.

Muutoin korkeusjärjestelmän ajantasaistaminen on vain hyödyksi monille aloille. Se mahdollistaa esimerkiksi paremmin autonomisen liikenteen kehittämisen, sillä rajavyöhykkeet maa- ja ilmavyöhykkeiden välillä tarkentuvat. Ja tietysti tarkemman reaaliaikaisen sijainnin mittauksen. Navigointi 3D-tilassa kasvaa joka tapauksessa tulevaisuudessa on siellä mukana ihmiskuskia tai ei. Rakentamisen aloilla nähdään tyypillisesti siirtymäkausi, jolloin tehdään virheitä vanhan ja uuden korkeusjärjestelmän käytössä, mutta muutaman vuoden kuluttua tilanne tasaantuu.

Kansainvälisten ja kansallisten vertausjärjestelmien muutokset ovat monille ihmisille taustalla tapahtuvia, merkityksettömiä tapahtumia, joiden hinta herättää ihmetystä. Maapallomme on dynaaminen järjestelmä, minkä takia tällaisia muutoksia on pakko tehdä säännöllisen väliajoin, jotta yhteiskunnan monet osa-alueet voivat toimia ongelmitta. Meillä näkyvä osa muutosta on viimeisen jääkauden vaikutuksesta tapahtuva maannousu, joka on voimakkaimmillaan länsirannikolla. USAssa Kalifornian maanjäristysalueen tektonisten laattojen muutokset, öljyporaus Teksasissa ja liuskekaasu- ja -öljyalueiden hyödyntäminen Pohjois-Carolinassa ovat taas aiheuttaneet maan huomattavaa painumista näillä alueilla. Sekä luonto että ihmisen toiminta aiheuttavat muutoksia, jotka on huomioitava paikannuksessa.

Tällaiset järjestelmämuutokset ovat edelleenkin kallista puuhaa, minkä takia myös alan toimijat etsivät edullisempia tapoja toteuttaa ne. Yhdysvaltain muutos tehdään tällä kertaa GPS-teknologian ja painovoimamittausten kautta. Uusi korkeusdatumi GRAV-D otetaan käyttöön 2022 ja uudelle gravimetrisesti mitatulle geodille lupaillaan peräti 1 cm tarkkuutta. Sen tuloksena tavoite on mitata ortometrisia korkeuksia kaikkialla USAn alueilla 2 cm tarkkuudella, mittaamalla GPS-havaintoja 15 minuutin ajan. Kaikki aikaisemmat muutokset on tehty vaaitustekniikalla, joka nykymaailmassa katsotaan aivan liian työvoimavaltaiseksi ja kalliiksi tavaksi toimia, mutta toisaalta se on edelleenkin kaikkein tarkin tapa siirtää paikallisesti korkotaso paikasta toiseen.

Tavoitteet ovat siis korkealla ja niin ne ovat myös varmasti myös Suomessa, jossa aloitettiin vertausjärjestelmien uudistumiseen valmistautuminen projektinimellä KaRef. Odotamme sen edistystymistä mielenkiinnolla.

Kuusi asteen desimaalia – kymmenen sentin tarkkuus?

Viimevuotisessa Ylen artikkelissa (Yle oppiminen) nuori toimittaja selvitteli, mitä tietoja yritykset ja julkinen hallinto hänestä säilyttävät. Tietomäärä osoittautui yllättävän suureksi ja joukossa oli tietysti myös paikkatietoja. Tähän tyyliin:

”client_location: [24.***463, 60.***279] (Toim. huomio: Tähdet lisätty Laurilan yksityisyyden suojelemiseksi.)

Sijaintitiedoilta vaikuttaa. Kuusi asteen desimaalia itse asiassa paljastaa kymmenen sentin tarkkuudella sijaintini.”

Mutta onko tosiaan näin? Mittaavatko kaiken maailman yritykset sijaintimme näin tarkasti? Tällaiseen tarkkuuteen pääseminen GPS/GNSS-mittaustekniikalla erilaisissa olosuhteissa on haastavaa jo ammattimittaajillekin. Avoimella paikalla kännyköiden avustettu GPS ja RTK-korjattu tieto ei tuota ongelmia, mutta kun ollaan tekemisissä korkean kasvillisuuden, korkeiden talojen, sisätilojen yms. kanssa niin haasteita riittää. Hankalissa paikoissa täytyy turvautua takymetriin.

Kuvalähde Wikimedia.

Tässä vaiheessa jo muutaman vuosikymmenen hype tarkasta satelliittipaikannuksesta on tehnyt tehtävänsä suuren yleison uskoessa siihen tarkkuuteen, mitä laite näyttää. Kyseessähän on useimmiten vain softanvääntäjän ratkaisu, kuinka monta lukua näytetään ja mistä luku katkaistaan, ei siitä, mikä on kyseisen laitteen tai mittaustavan oikea mittaustarkkuus.

Tämä ongelma on tullut esiin myös koronaviruspandemian aikana, kun monissa maissa kehitetään tai on jo kehitetty puhelinsovelluksia varoittamaan mahdollisesta altistumisesta taudille. Kyseessä on sinänsä mielenkiintoinen ongelma muun muassa paikannustarkkuuden ja tietosuojan osalta. Alussa monet kehittäjät lähtivät liikenteeseen ajatuksella GPS-paikannuksesta, mutta mieli muuttui varsin nopeasti. Ymmärrettiin nimittäin varsin nopeasti, ettei kahden ihmisen kohtaamisessa etäisyystietoa toisistaan pystytä määrittämään tarpeeksi luotettavasti. Niinpä siirryttiin Bluetoothin käyttöön. Osassa käytössä olevista sovelluksista kännykän haltija voi vapaaehtoisesti tarjota käyttöön myös sijaintitietonsa.

Menemättä nyt sen tarkemmin Bluetoothin tarkkuuteen käyttäjien etäisyyden mittaamisessa, on kuitenkin hyvä että suuret valmistajat kuten Apple ja Google ryhtyivät yhteistyöhön sekä ohjelmallisten että fyysiseen laitteeseen liittyvien ominaisuuksien osalta. Todennäköisesti näiden parannusten jälkeen uusilla laitteilla saadaan luotettavampaa etäisyytietoa.

Suomen sovellus on uutisten mukaan koekäytössä Vaasassa. Saksassa on kuljettu mielenkiintoisia polkuja kehityskaaokseen, josta johtuen huhtikuun lopussa liittovaltio siirsi kehityksen ohjelmistoyhtiö SAPille ja operaattori Telekomille. Norjassa vastaava sovellus on ollut käytössä jo useita viikkoja ja samalla on korjailtu sen ongelmia. Englannin kokeilussa olevan sovelluksen ominaisuuksista ja tietoturvasta keskustellaan puolestaan tässä artikkelissa.

Paikannuksen ongelmat ja sijaintitarkkuuden väärinkäsitykset sen sijaan jatkuvat väistämättä edelleenkin aiheuttaen myös ongelmia ammattipiireissä. Siksi tällaisten oppimisartikkeleidenkin olisi oltava parempilaatuisia – eikös se yleinen pyrkimys ole valeuutisten välttäminen.

PS 13.5.2020 Islannissa on käytössä GPS-perusteinen Covid-19 -sovellus. Sen on tässä vaiheessa ladannut noin 40% islantilaisista ja ainakaan poliisi ei koe sen antamia tietoja hyödyllisiksi. Laajempi listaus eri kännykkäsovelluksista löytyy esimerkiksi täältä.

Skannerikokeiluja

Riegl VZ-400i -skanneri mittaa tarvittaessa pitkälle ja tätä ominaisuutta piti käydä taas kokeilemassa hyvän testipaikan löydettyämme. Kyseessä olevalta kevyen liikenteen sillalta näkee kauas moneen suuntaan.

Kameran ja skannerin näkymää.

Kuinka kaukana arvioisit kuvassa näkyvän vesitornin sijaitsevat mittauspaikalta? Vastaus löytyy seuraavasta kuvasta.

Suoraa etäisyyttä vesitorniin on runsaat 700 m. Tällainen kohde on siinä mielessä otollinen pituusmittauksen testille, että siinä on mittaussuuntaan nähden kohtisuoria pintoja. Mittaussäteen kulma maanpintaan nähden jää näet nopeasti liian loivaksi.

Näin yksityiskohtaista pintaa oli mahdollista mitata 700 m päästä käyttämällä tarpeeksi tiheää pistetiheyttä.
Vesitornin kaarevia muotoja on helpointa tarkastella ylänäkymästä.

Lähempänä skanneria on myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kuvassa on punaisella valittuna rinteellä kasvavia puita.

Kun kasvillisuus piilotetaan näkyvistä, huomaamme kuinka paljon varsinaista maanpintaa Rieglin monipistemittausmenetelmällä on mahdollista mitata.

Rieglin skannereilla on varsin vaivatonta mitata pitkiä matkoja. Jos VZ-400i ei riitä, niin tarjolla on myös 2,5 km mittaava VZ-2000i, 4,5 km mittaava VZ-4000 ja vielä VZ-6000.

Välillä kohteen ei tarvitse edes sijaita kaukana kun se on jo hankala mitata. Tällaisia pintoja ovat muun muassa tummat huopakatot, joiden mittauksessa VZ-400i:llä ei ole vielä tähän päivään asti ollut ongelmia. Skannerimaailmassa on tarjolla huomattava laitevalikoima lyhyen matkan skannereita, mutta pitkän matkan sarjoissa kilpailu on vähäisempää.

Riegl U. V. Helava -palkintoa jahtaamassa

Rieglin kehittäjät yhdessä Wienin teknillisen korkeakoulun ja Stuttgartin yliopiston tutkijoiden kanssa ovat julkaisullaan ”Design and evaluation of a full-wave surface and bottom-detection algorithm for LiDAR bathymetry of very shallow waters” voittaneet ISPRS:n vuoden 2019 parhaan tieteellisen artikkelin palkinnon. Näin he ovat siis ehdolla vuoden 2020 ISPRS:n U.V. Helava -palkinnon saajiksi. U.V. Helava palkinto jaetaan joka neljäs vuosi. Kaikki kirjoittajatiimin jäsenet ovat itse asiassa itävaltalaisia ja he ovat hedelmällisesti työskennelleet yhdessä vuosikausia.

Mutta kuka oli Uuno ”Uki” Helava ja miksi hänen nimellään on jaettu tätä palkintoa vuodesta 2000 alkaen? Lyhyesti kerrottuna Uki Helava on suomalaisen fotogrammetrian tutkimuksen ja käytännön työn suurmiehiä, joka ansaitsi työllään paikan myös kansainvälisen fotogrammetrian kehittäjien kunniagalleriassa. Palkinnon rahoittaminen TKK/Aallolta käsin on lopetettu, mutta onneksi pitkäaikaiset yhteistyökumppanit kuten Leica Geosystems tukevat palkintoa edelleen. Uki Helavan elämäntyöhän voi tutustua tarkemmin myös ISPRS:n kunniajulkaisun (1995) kirjoitusten avulla.

Helava teki elämäntyönsä ilmakuvauksen ja fotogrammetristen laitteiden kehittäjänä. Yksi hänen suurista keksinnöistään oli analyyttinen stereokartoituskoje, jonka idean hän patentoi 1957 työskennellessään Kanadan kansallisessa tutkimuskeskuksessa (NRC). Helavan ura oli hyvin kansainvälinen alkaen opinnoista TKK:ssa sodan aikana ja samanaikaisella työskentelyllä Puolustusvoimien ilmakuvakartoitustoimissa K.G. Löfströmin alaisuudessa. Sieltä Helava jatkoi maailmalle Kanadaan, Italiaan ja lopulta USA:han, jossa hän työskenteli Bendix Laboratoriossa ja perusti myöhemmin Helava Associates nimisen yrityksen. Yhdessä italialaisen OMIn kanssa he valmistivat näitä kartoituskojeita pääosin Yhdysvaltain puolustusvoimien käyttöön aina 1970-luvulle asti, jolloin laitteet viimein esiteltiin ISP:n kongressissa Otaniemessä. Lisäksi he auttoivat myöhemmin 1990-luvun alussa suuresti Leican digitaalisen fotogrammetriaosaston syntymistä.

Muun muassa professori Henrik Haggren on kirjoittanut, kuinka hän Otahallin näyttelyssä 1976 näki ensimmäistä kertaa Helavan stereokartoituskojeen. Samoin sen näki Heinosen Hannu, joka tuossa vaiheessa oli jo päässyt opettelemaan Wildin (nyk. Leica Geosystems) vastaavien koneiden käyttöä, jotka olivat siihen aikaan käytössä Suomessa käytössä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Hannu pääsi myös juttelemaan paikalle saapuneen Helavan kanssa. Sinänsä Hannulle näyttelyn suurin ihme oli runsaan miljoonan maksanut Siemensin tasopiirturi, jolla piirrettiin suoraan karttaa. Sen hinnalla olisi tuohon aikaan ostanut parikymmentä perheasuntoa Helsingissä.

Kauan aikaa sitten, Suomen ollessa geodesian ja fotogrammetrian suurvalta, meillä oli tosiaan näitä nykyisinkin kovasti haettuja kansainvälisiä menestyjiä. Puhtaammin teoreettiselta puolelta mainittakoon V.A. Heiskanen, joka oli aikansa tieteellistä kärkeä Suomessa saavuttaen jäsenyyden Suomalaisen Tiedeakatemian lisäksi Oslon, Berliinin ja Lontoon tiedeakatemioissa, sekä Academia Nazionale dei Linceissä, Lontoon geologisessa seurassa ja, American Academy of of Arts and Sciencessa sekä Vatikaanin Pontificia Academia Scientiarumissa. Lisäksi hän oli neljän yliopiston kunniatohtori ja mainittiin hyvänä opettajana. Ei hullumpi saavutus geodesian alalla!

Rieglin kehittäjille toivotamme onnea palkintojahtiin! He antavat nykyaikaisia näyttöjä tieteen ja käytännön toteutuksen yhdistämisesta ja erinomaisten kaupallisten tuotteiden valmistuksesta. Teorian toimivuus testataan lopullisesti vasta käytännön työssä.

GIGO-periaate ja mallinnus

Koronaviruksen mielenkiintoisimpia aspekteja matemaattisesti tarkasteltuna ovat kiivaat keskustelut pandemian kulkua ennustavista malleista. Laaja yleisö on nyt oppinut, että mallit ovat yksinkertaistuksia ja niiden tarkkuus ja epävarmuus riippuvat muun muassa lähtötiedon laadusta, laskentatavoista sekä muista asetetuista reunaehdoista. Näin olemme saaneet tarkastella lukuisten epidemiologien ja tilastotieteilijoiden, ammattilaisten ja harrastelijoiden, tuotoksia, joiden lopputulos vaihtelee varsin suuresti. Osa mallintajista käyttää jopa taloustieteestä tuttuja mallinnustapoja. Koronaviruksen aiheuttaman Covid-19-tauti on kuitenkin monilta osiltaan vielä varsin tuntematon.

Näin mittaussektorilta tarkasteltuna erilaiset mallinnukset ovat osoittaneet hyvin toteen vanhan ”roskaa sisään-roskaa ulos” periaatteen, englanniksi ”garbage in, garbage out” (GIGO) tai ”rubbish in, rubbish out (RIRO). Suomessa käytetään myös tuttavallisemmin ilmaisua ”paskaa sisään, paskaa ulos”.

Itse tilastollinen analyysi tai matemaattinen algoritmi voi sinänsä olla ihan validi, mutta laskennan tuottama lopputulos heijastaa siis auttamatta myös lähtötiedon laatua. Tällä hetkellä näemme kaiken päälle lukuisia eri laskentamalleja, joten ilmankos ennustusten lopputulokset vaihtelevat huomattavasti. Jokainen voi käydä itse kokeilemassa New York Timesin sivuilla, miten lopputulokset muuttuvat parametrejä vaihtamalla. Tai vastaavasti tällä sveitsiläisvetoisella laskurilla on myös mielenkiintoista leikkiä.

Kaiken pandemiakurjuuden keskellä käytävä keskustelu on sinänsä varsin ilahduttavaa, sillä tämä on mittausmaailman arkea. Ehkäpä nyt jatkossa myyntineuvottelussa myös ostava osapuoli ymmärtää mittausaineistojen laadullisen eron? Jos mallinnuksen lähtöaineiston laatu ja tarkkuus on heikko, niin lopputuloksen epävarmuus kasvaa. Myös mallinnusohjelmalla sekä käytetyillä laskentaparametreilla on vaikutus lopputulokseen.

Jos kyseessä on kriittinen mittauskohde, niin lopulliset kustannukset voivat kasvaa huomattavasti vaikka tuotettu malli näyttäisi visuaalisesti kauniilta mutta tarkkuus on ala-arvoinen. Antaako huonosta aineistosta tehty geometrinen malli muuta lisäarvoa kuin jonkinlaisen visuaalisen elämyksen katsojalle? Jätämme tämän lukijan mietittäväksi.

Otetaanpa esimerkki tiemittauksen puolelta. Luimme kuviin Riegl VMX-1HA mobiilimittausaineistoamme päälle  Digiroadin tietokannasta haetun keskilinjatiedoston.

Teiden geometrisella keskilinjalla on horisontaalinen ja vertikaalinen komponentti (vaaka- ja pystygeometria). Kuten kuvista näkyy, pelkästään vaakatasossa mallinnettu keskilinja saattaa sahata mielenkiintoisin tavoin ja ongelmat ovat yleensä suurempia pystytason komponentissa, pystygeometriassa. Hankalimmat tiemittauskohteet ovat mäkisiä ja mutkaisia ja kaiken päälle tien vieressä kasvava metsä katkoo satelliittiyhteyksiä lisäten satelliitteihin pohjautuvan mittauksen epävarmuutta. Näissä olosuhteissa mittauksen on perustuttava kovatasoiseen INERTIA-tekniikkaan. Kuvan mallinnettu keskilinja (violetti murtoviiva) on peräisin Digiroadin tietokannasta.
Keskilinjan korkeuskomponentissa näkyy äkillinen usean metrin korkuinen hyppy. Ei tie oikeasti käyttäydy noin tai autoilijalle kävisi kehnosti. Kyseessä ei ole edes mittauksellisesti vaikea paikka, vaan ollaan keskellä suurta ja avointa pääväylää.

Tarkastelemissamme aineistoissa näkyy paljon sekä horisontaalista että vertikaalista soutamista ja huopaamista, mikä viittää mittauskalustojen (jos tämä keskilinjatieto on ajoneuvosta tuotettu) huonoon keskiakselin kalibrointiin (boresight calibration). Aineistoa tarkastellessa sekä Roll, Pitch ja Yaw -kulmissa on ongelmia, mutta nuo äkkinäiset muutokset kuvaavat joitain muita virhelähteitä. Surullisinta on, ettei käyttäjä ei voi edes hallita näitä ongelmia, jos mittauskaluston integrointi on tehty väärin tai käytetty prosessointiohjelma ei anna siihen toimivia työkaluja.

Tien keskilinjan toteuma on itse asiassa varsin haastava määrittää kuluneiden teiden kohdalla. Uudella tiellä keskilinja kulkee tien korkeimmalla kohdalla kaistojen asfalttisauman keskellä, mutta kulunut tie on tasaantunut myös tuon sauman kohdalla. Tien maalauksilla ei ole suoraa yhteyttä tien keskilinjan tai muuhunkaan geometriaan, sillä tyypillisesti maalauksien sijainti riippuu maalausauton kuljettajan ”silmästä”, ei hyvästä paikannuksesta. Tarkasta mobiililaserkeilausaineistosta geometrisen keskilinjan määrittäminen on kuitenkin mahdollista huomattavasti muita käytettävissä olevia menetelmiä tarkemmin massatuotantona.

Kuvassa vasemmalta oikealle kulkeva kummallinen korkeusgeometrian ”porras” sillan kohdalla. Korkeus hyppää alaspäin ennen alla kulkevaa risteävää tietä ja ja palautuu lähtötasolle taas sen jälkeen. Miksi?

Viime vuosina on keskitytty mallinnettujen aineistojen siirtämiseen uusille alustoille, mutta itse sisällön suhteen ei ole tehty merkittäviä parannuksia. Kaikki erilaisten tiemittausten kanssa työtä tekevät toimijat kärsivät kuitenkin aineistojen laadusta, epätarkkuudesta, joten eikö olisi vihdoinkin jo aika tehdä asialle jotain? Jos referenssiainesto olisi parempi, niin myös heikkolaatuisempien aineistojen tuottajien olisi helpompi sovittaa omat aineistonsa referenssin. Nyt paukkuvat esimerkiksi sijainnit ja tieosuuksien pituudet siihen malliin, että jokainen toimija joutuu kärsimään turhat  lisäkustannukset omassa selkänahassaan. Alkaen ihan väärään pituustietoon perustuvasta urakkatarjouksesta.

Pidemmän päälle esitämme myös sellaista ajatustapaa, että jokaisen uudelleenasfaltoinnin yhteydessä muotonsa menettänyttä vanhan tien keskilinjageometriaa ja kallistuksia voitaisiin parantaa. Itse työ tehtäisiin jyrsinnän yhteydessä, jolloin asfaltoinnin jälkeen tien geometriset ominaisuudet olisivat paremmat. Jossain vaiheessa tietkin ovat luonnollisesti elinkaarensa päässä, jolloin auttaa vain suurempi tierunkoon ulottuva korjaus.

Rautatiesektorilla toppakoneilla tehdään muuten tätä geometrian korjausta palauttaen kiskojen sijainnin taas lähemmäksi suunniteltua mallia, jolloin juna kulku raiteilla on matkustajille sekä turvallisempaa että miellyttävämpää. Tosin sielläkin on todettu, että toppakoneen laskema korjaus perustuu melko lyhyeen mittausalueeseen, joten tarkan INERTIA-GNSS tekniikan mobiililaserskannaus tuottaisi matkustajien kannalta mieluisamman lopputuloksen. Junien nopeuksien noustessa tarkka INERTIA-GNSS tekniikka tulee olemaan ainoa massamittaukseen perustuva toimiva ratkaisu myös rautateillä. Muun muassa Ranskan rautateillä on jo käytössä kaksi kappaletta RIEGLin uusinta rautateiden mobiililaserskanneria VMX-RAIL. Niillä tehdään Ranskan rautateiden virtuaalikaksonen, mutta oikein mitattuna aineistosta voi analysoida myös raidegeometriaa ja varmistaa sen pysyvän toleranssien sisällä.

Rieglin webinaareja

Riegl USA tarjoaa sarjan laitteita ja ohjelmistoja esitteleviä ilmaisia webinaareja niistä kiinnostuneille tahoille. Olet siis kiinnostunut maalaserkeilauksesta tai dronella tehtävistä mittauksista, niin tervetuloa mukaan oppimaan uutta. Webinaarit toteutetaan iltaisin Suomen aikaan, mutta voit myöhemmin katsoa tilaisuuden myös nauhoitteena. Huhtikuussa aiheina on:

21.4. Aiemmin poliisina työskennellyt Dave Foster esittelee laserskannausta liikenneonnettomuustutkinnassa.

23.4. My-Linh Truong esittelee Riegl mini-VUX laserskannereiden käyttöä droneissa.

27.4. Joshua France esittelee RiProcess-ohjelman Scan Alignment Toolin (SCAL) käyttöä.

28.4 Tan Nguyen esittelee RiScan Pron automaattista rekisteröintiä (AR2) sekä MSA2-tasoitusta.

30.4. My-Linh Truong ja Stephen Maciong esittelevät Riegl VUX-sarjan käyttöä. VUX-sarja on miniVUX-sarjan tehokkaampi isoveli, joka soveltuu myös käytettäväksi helikoptereissa.

RIEGL USAn webinaareihin voit ilmoittautua tästä linkistä tai klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

Jos kaipaat syventävää tietoa, niin otamielellään yhteyttä meihin. Toteutamme etäkoulutusta pyyntöjen ja tarpeen mukaan.

Hyvän laserpistepilven tuottaminen

On lohdullista lukea muiden pitkän linjan mobiilin lasermittaustekniikaan ammattilaisten kirjoituksia, koska mielipiteemme ovat niin yhteneviä. Kun käytännön ja teorian osaaminen jalostuu tietotaidoksi, projekteja saadaan käytännössä tehtyä loppuun hyvin lopputuloksin. Kuten Suomisen Tauno on todennut, niin ammattilaisten tietotaito jalostuu vasta satojen onnistuneiden projektien kautta.

Pitkän linjan tekijä Lewis Graham on siis jälleen kirjoittanut osuvan kirjoituksen mobiililasermittauksen tarkkuusanalyysistä. Hän jakaa tarkastelun kolmeen osaan:

  • lento/ajoratojen linjaus
  • paikallinen tarkkuus
  • verkkotasontarkkuus

Lentoradan linjauksen virheitä täytyy raakadatasta tarkastella sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti. Suurimmat ongelmat aiheuttavat huonolaatuinen inertianavigointijärjestelmä (IMU) sekä laitteiston huono fyysinen kokoonpano (integrointi). Kuten Graham toteaa, niin säästämällä rahaa IMUn hankinnassa aiheuttaa itselleen paljon työtä ja tuskaa koko laitteiston käyttöiän. Ihan yksinkertaisesti aineiston tarkkuutta ei voi koskaan saada paremmaksi kuin sen komponentit sallivat.

Kuvassa näkyy valmiiksi laskettu ajorata (trajectory) valmiina laskettavaksi yhteen laserpisteiden kanssa.

Samaan huonoon lopputulokseen päästään myös laitteiston huonolla fyysisellä integroinnilla. Sinänsä on jännittävää, että IMU-tekniikassa tämän totesivat jo aikaisemmat sukupolvet 1970-luvulle tultaessa, mutta uudet sukupolvet opettelevat nyt samaan asiaa taas uudestaan.

”In a fully integrated system, separate instruments would not be needed for any one function; every subsystem could have access to, or benefit from, all sensor system.” (1)

Kuten Graham, mekin näemme omatekoisissa ja jopa useiden ammattimaisten laiteintegraattorien ratkaisussa IMUn ja laserien keskinäisen integroinnin olevan niin huonon, että hyvistäkin komponenteista huolimatta aineiston laatu ei vastaa siihen sijoitettua rahamäärää. Modernit data-analyytikot kyllä prosessoivat näitä aineistoja mielellään, sillä ne työllistävät heitä mukavasti.

Me teemme aineistolle ensimmäisen laaduntarkastuksen heti laskettuamme lento/ajoradan (trajectory) ensimmäisen kerran. Mittauksen aikana nähtävä navigointiratkaisu ei näet paljasta koko totuutta. Jos tämä skannauslinjojen alustava tarkastelu kertoo, että meillä on mahdollisia ongelmia pyydetyn tarkkuuden suhteen, niin prosessointitaktiikka on hiottava sen mukaan. Pahimmillaan näemme, ettei aineisto kelpaa vaan se on käytävä mittaamassa uudestaan. Näin toimimme myös koulutuksissamme sillä kantapään kautta oppiminen vaan näyttää olevan se tehokkain oppimistekniikka. Lukuisatkaan kontrollipisteet eivät paranna huonoa aineistoa. Ajan ja kokemuksen myötä tekijät oppivat suunnittelemaan ja toteuttamaan projektit niin, että aineisto on varsin takuuvarmasti käyttökelpoista.

Samat rakenneongelmat sekä laitteiston huono järjestelmäkalibrointi aiheuttavat myös virheitä XY-tasossa. Koska skannereita on useamman sorttisia, niin pahimmillaan jopa kymmeniä tai satoja erillisiä lasereita sisältä laite joudutaan kalibroimaan jokainen laserlähde erikseen. Järjestelmätasolla pahimpia ovat laitteistot, joita joudutaan kalibroimaan joka projektin alussa ja lopussa tai pahimmillaan jopa useamman kerran päivän aikana. 15 vuotta sitten tällainen oli arkea, mutta laadukkaissa hyvin toteuteissa laitteistoissa näin ei ole ollut enää vuosiin.

Laserskannausainesoissa esiintyy harvemmin mittakaavavirheitä (SLAM tekniikoilla toteutetuissa esiintyy), vaan ne ovat tyypillisempia fotogrammetrissa projekteissa. Erikseen mitattuja pakkopisteitä joudutaan myös käyttämään paljon, jos järjestelmä on altis tällaisille virheille. Erillisten tukipisteiden mittaus voi helposti viedä ison osan budjetista.

Verkkotason tarkkuudella Graham tarkoittaa, miten hyvin aineisto istuu paikalliseen datumiin ja siten koordinaatistojärjestelmään. Se tarkastetaan itsenäisesti lasermittauksesta tehdyillä kontrollimittauksilla. Jos tarkkuudesta ei ole niin väliä, niin RTK-GNSS riittää, mutta meidänkin tarkemmissa aineistoissamme tarvitaan staattisen GNSS-mittauksen tai takymetrin antamaa millimetrien tarkkuutta. Liian usein meille toimitetaan RTK-mittauksia, joiden riitelyn aineiston kanssa voi todeta helposti, erityisesti korkeusarvoissa.

Laserpistepilvessä näkyy mittauksen aikana samanaikaisesti GNSS-havaintoja keräävä tukiasema.

Korkeuden suhteen paras kontrolli onkin tarkkavaaitettu korkeuspisteisen verkko, jota käytämme aina kuin se on mahdollista. Satelliittimittauksista saatava korko ei näet vastaa tarkkavaaitettua korkeutta ja tilanne toistuu projektista toiseen. Suurimmat erot tulevat näkyviin esimerkiksi malmioiden kohdalla, jossa painovoiman muutoksesta johtuen tarkkavaaitettu korko käyttäytyy eri tavoin paljastaen veden oikean valumissuunnan kyseisessä paikassa. Satelliittimittauksista saatava korko on riippuvainen muun muassa geoidimallin tarkkuudessa ja siinä esiintyy pienempiä ja suurempia virheitä ihan pelkästä mittausajankohdasta riippuen.

Hyvällä suunnittelulla, laitteistoilla, ohjelmistoilla ja oikeaoppisella tekotavalla mobiililasermittauksella tai vastaavasti UAV-skannauksella voidaan päästä erinomaiseen mittaustarkkuuteen. Ota meihin yhteyttä jos haluat tietää lisää tai haluat koulutusta aihepiiristä.

Tällä hetkellä edistyksellisintä mobiililasermittaustekniikkaa edustava Riegl VMX-2HA -mittausjärjestelmä.

(1) Farrell, James L.: Integrated aircraft navigation. Academic Press, 1976

Rieglin virtuaalinen konferenssi

Tiistaina 24.3.2020 Riegl Laser Measurements Systems järjesti maratoonivirtuaalikonferenssin – kestoltaan 8 tuntia. Tällä he korvasivat omalta osaltaan peruutettua International Lidar Mapping Forum -tapahtumaa, joka olisi järjestetty 23-25.3. Washingtonissa.

Virtuaalitapahtuma oli hop on, hop off -tyylinen, joten kuulijat saattoivat kuunnella haluamansa aihepiirit päivän mittaan. Rieglin laaja valikoima erilaisia laserskannereita (lidar) on varsin hengästyttävä ja laitteilla on hyvinkin erilaisia käyttöympäristöjä, joten koko repertuaaria on vaikea hallita.

Päivän ohjelmassa käytiin läpi maalaserskannerit ohjelmistoineen, UAV/drone-skannerit, mobiiliskannerit ja ilmalaserskannerit ohjelmistoineen. Suuria tuotejulkaisuja ei tehty, koska Riegl on yleensä keskittänyt nämä uutiset syksyyn. Ohjelmistoissa esiteltiin pienia uutuuksia.

Tämän lisäksi esiteltiin Riegl USAn uuden Floridan huoltokeskuksen/pääkonttorin rakennusprojektin edistymistä ja yhtiön henkilökuntaa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Uusin aluekonttori on juuri perustettu Kaliforniaan, josta tuetaan länsirannikon jälleenmyyjiä ja asiakkaita. Kun arvata sopii, niin Floridan pääkonttorin rakennustöitä skannataan taajaan sekä Rieglin että rakennusyhtiön taholta. Muun muassa valutöiden toteumaa verrataan jatkuvasti toteutunutta suunnitelmaan ja muutama virhe olikin jo havaittu. Kun poikkeamat havaitaan nopeasti, niin korjausten tekeminen on vielä edullista työn jatkuessa jouhevasti. Samalla kaikki rakennusprosessin vaiheet saadaan dokumentoitua tarkkaan.

Päivän kohokohta oli esitelmä, jonka Rieglin tekninen johtaja Andreas Ullrich oli aikonut pitää ILMFissä. Se käsitteli UAV-skannerien tuottamaa pistejakaumaa ja on siinä mielessä jatkoa Ullrichin vastaaville esityksille ilmalaserskannereista. Esitys on nimeltään ”Unique Scanning Scheme for High-Precision UAV LiDAR Acquisition”.

Teknisesti erilaisia skannausmekanismeja on olemassa useita ja jokainen niistä tuottaa kyseiselle tekniikalle tyypillisen mittauspisteiden verkoston kohteessa. Kuviot esitetään yleensä tasaisilla pinnoilla, jotta niitä on helpompi ymmärtää. Käytönnössä pisteet jakautuvat kohteen pinnalle sen muodon mukaan ja lopputulos riippuu myös lentolinjoista. Kyseessä on siis kunnon ongelmakenttä!

Ilmasta mitattaessa kohde on tyypillisesti maasto ja rakennettu ympäristö. Rakennetussa ympäristössä rakennukset ja esimerkiksi voimalinjat ovat mittauskohteina kooltaan ja muodoltaan varsina erilaisia, joten lopputulokset erilaisilla skannereilla skannattuna saattavat helposti olla varsin erinäköisiä. Onko tällä merkitystä? Pistepilven mallintamisessa kyllä kuten näkyy alla olevasta olevasta Ullrichin esittelemästä kuvasta vuodelta 2013. UAV-skannerien esitystä ei ole vielä julkaistu, joten näytämme niiden eroja myöhemmin.

Autoon kehitettävien lidarien puolella skannerien keskinäinen vertailu on tässä vaiheessa vielä vaikeampaa kuin perinteisten laitevamistajien osalta, kuten Paul McManahon selittää tuoreessa SPIEn artikkelissa:

”It’s a wild west right now,” says McManamon. ”You can’t compare between one [lidar] and the other. And no one tells you the performance. They won’t tell you how it works, and they won’t tell you the performance.”

Tietoa ei anneta kilpailullisista syistä. Suomesta käsin saattaa tosin olla vaikea ymmärtää, kuinka kova yritysten välinen kilpailu alalla on ja miksi teknisiä tietoja ei jaella avoimesti. Tyydytään tässä kertomaan miten kävi Google Waymon entiselle insinöörille, jota syytettiin teknisen tiedon varastamisesta uuden yhtiön piikkiin. Hän on nyt konkurssissa. Rieglin tuotteista tiedämme kopioidun ainakin maalaserkeilaimen ja RiCopter -dronen.

Tukholman kultaisen sillan asennus

Helsingin sanomissa 23.3.2020 ilmestynyt artikkeli kertoo Tukholman uuden ”kultaisen sillan” asennuksesta. Visualisoinnin sillasta ja sijainnista Slussenilla näkee hyvin tästä Svenska dagbladetin jutusta.

SILTA oli viikko sen saapumisen jälkeen saatu Tukholmassa lähes paikoilleen. Ensin koko rahtialusta piti upottaa muutama metri, jotta silta jäi kellumaan ponttonien päälle. Sitten alus ajettiin kelluvan sillan alta pois. Viime perjantaina – viikon odotuksen jälkeen – silta vinssattiin ponttonien päällä kohdilleen sulkukanavan päälle, kunhan rannan autokaistat oli saatu suljettua ja niiden valotolpat kaadettua. Marginaalia jäi ahtaimmassa kohdassa molemmille puolille parikymmentä senttiä.”

Artikkelissa ei kerrota mitkä ovat olleet suunnittelijoiden toleranssit. Koska rakentajat vaikuttavat tyytyväisiltä ainakin julkisuudessa, työ on ilmeisesti onnistunut tähän asti hyvin. Isojen rakenteiden vaativat mittaukset ovat siis olleet hyvin hallussa teräsrakenteen rakentajilla Kiinassa ja sillan tukirakenteiden rakentajilla Ruotsissa. Bra jobbat!

145 m pitkän, 45 m leveän ja 3400 tonnia painavan sillan on suunnitellut Foster+Partners . Kuva: Skanska.

10 vuotta Rieglin mobiiliskannereita Suomessa

Koronaviruksen varjossa vietämme nyt maaliskuussa 10-vuotisjuhlia. Tasan 10 vuotta sitten RIEGL toi näet pyynnöstämme Suomeen esittelyyn ensimmäisen oman mobiililaserskannausjärjestelmänsä – tuotenimeltään VMX-250. Vierailun pääkohteena olivat Maanmittauspäivät Rovaniemellä 25.-26.3.2010, mutta sitä ennen tuotimme aineistoja Senaatintorilta ja Etelärannasta, Espoosta ja muutamasta muusta kohteesta Etelä-Suomessa.

Rieglin mittausauto vuonna 2010 Espoossa ja heti sen perässä Geodeettisen laitoksen (nyk. Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus) mittausauto. Espoossa mittaamaamme aineistoa hyödynnettiin väitöskirjatutkimuksessa.

Riegl Laser Measurements Systems on alunperin lasermittauskomponettien valmistaja, joka toimittaa edelleenkin komponentteja muille valmistajille. Ensin se teki oman ilmalaserkeilausjärjestelmänsä, sitten maalaserkeilaimen, mobiilikeilaimen ja lopulta oman dronelasermittausjärjestelmänsä. Maailmalla esiintyi ilmeisesti niin huonoja laiteintegrointeja, että saadakseen laseriensa parhaat ominaisuudet esiin, päätettiin rakentaa laitteistoja ohjelmistoja myöten. Monilla asiakkailla ei myöskään ole tietotaitoa laitteistojen rakentamiseen, joten käyttövalmis ratkaisu on useimmille se oikea valinta.

Vierailuviikon ohjelma oli tiivis ja joka päivä mittauksia tehtiin eri kohteissa. Ensimmäisenä kohteena mittasimme Senaatintorin, Kauppatorin ja Pohjoisrannan. Senaatintori näkyy kuvassa hieman keskikohdan vasemmalla puolella ja Mantakin tuli skannattua.

Varhain aamulla torilla oli rauhallista ja muita ajoneuvoja oli vähän. Tuona maaliskuuna lunta oli vielä maassa suhteellisen paljon ja penkat olivat korkeat, mutta päivisin lumi oli märkää ja Senaatintorilla oli jo vesilätäköitä. Lätäköt näkyvät aineistoissa mustina läiskinä, sillä silmaturvallinen skanneri ei mittaa veteen. Rieglin kalibroitu reflektanssiväritys näyttää selvästi hyvin heijastavat talojen seinäpinnat, huonosti heijastavan lumen ja märän maan.

Espoossa ajoimme ison korttelialueen ympäri, koska siellä sijaitsi Geodeettisen laitoksen kalibrointikenttä. Tutkijat saivat näin vertailuaineistoa käyttöönsä.

Espoon katunäkymässä erottuvat myös hyvin heijastavat rakennukset ja huonommin heijastuva tumma ja märkä kadun pinta. Kadun reunoilla korkeat lumipenkat estivät näkyvyyttä jalkakäytäville. Suojatien vaaleat raidat muodostavat puolestaan näkyvän poikkeuksen maassa. Liikennemerkit näkyvät punaisina mikä kertoo hyvin korkeasta heijastavuudesta. Liikennemerkit ja katumaalaukset ovatkin helposti haettavissa aineistosta automaattisin algoritmein. Heijastavuudesta voidaan myös analysoida, ovatko liikennemerkit ja maalit säädösten mukaisia.

Tuon reissun viimeinen mittauskohde olikin sitten Rovaniemellä. Katua ajettiin pitkät pätkät, mutta kohteista Jätkänkynttilänsilta jäi parhaiten mieleen.

Lopuksi vielä yksityiskohta komeasta jätkänkynttilästä.

Rieglin esittely oli meille tärkeä virstanpylväs. Kun tekniikkaan pääsi tutustumaan käytännössä, niin halusimme ehdottomasti tällaisen laitteiston myös Suomeen. Se onnistuikin muutamaa vuotta myöhemmin, kun saimme käsiimme uuden VMX-450 -järjestelmän. Sen avulla koulutimme lähes vuoden kestäneessä koulutuksessa mobiililasermittauksen uusia käytännön osaajia.

Muutaman vuoden kuluttua Riegl esitteli VMX-1HA -mobiililasermittausjärjestelmän, jonka merkittävin ero vanhoihin VMX:iin ovat itse skannerit. Niiden koko pienentyi merkittävästi tehokkuuden kasvaessa. Kerta kerralta myös järjestelmän inertianavigointiyksikkö parani laadullisesti, sillä laserin tarkkuus tulee esille vain hyvän IMUn avulla.

Viime vuonna saimme sitten mahdollisuuden hankkia VMX-2HA -laitteiston, jonka merkittävin ero edeltäjäänsä on uusi kamerajärjestelmä. Laitteiston saa toki myös ilman kameroita, Ladybug-kameralla tai muilla omavalintaisilla ratkaisuilla.

Näiden tehokkaiden VMX-järjestelmien lisäksi olemme vuosien mittaan myyneet Suomeen myös useita yhden skannerin VMQ- ja VMZ-järjestelmiä. Rieglin ohjelmistoratkaisut ilma- ja mobiililaserskannaukseen ovat samat, joten meidän on helppo tukea asiakkaitamme eri laitteistojen käytössä.

Tarkkuusluokaltaan vaativat tiemittaukset ovat harvojen herkkua Suomessa. Uudet kalustot täytyy testata, jotta voidaan todeta mittaavatko ne käytännössä saman tuloksen kuin paperilla. Nykymaailmassa tilanne ei usein ole näin. Erityisesti kun siirrymme pois avoimilta alueilta puuston tai rakennusten vieressä kulkeville tieosuuksille.

Myös mittaushenkilökunnan ja aineistojen käsittelijöiden osaamisella ja tietotaidolla on merkitystä aineiston laadussa. Ajattelumaailmamme on siis jyrkästi vastarinnassa siihen näkemykseen, jonka mukaan mittausauto voi olla millainen tahansa ja sen kuski voidaan palkata kello neljän ruuhkasta. Que vadis, agrimensura?

COVID -19 kartalla

Tänään 16.3.2020 Eurooppa heräsi erilaiseen maanantaiaamuun, sillä viime viikonloppuna päätettiin ja pantiin toimeen lukuisia ihmisten liikkuvuutta koskettavia kieltoja. Tähän asti itävaltalainen päämiehemme Riegl ei ole kärsinyt Kiinan poikkeustilasta muuten, kuin että tammi-helmikuussa laitetoimitukset Kiinaan olivat vaikeita Kiinan tullin toimiessa vain osateholla. Me toimimme siis aivan normaalisti huomioiden viranomaisohjeet Suomessa.

Näin yleisesti ottaen kartoitusala on mukana COVID-19 -viruksen leviämisen seurannassa ihan perinteisin keinoin – levintäkartoin. Suomen tilannetta päivittää varsin selkeästi THL

Edit. klo 14: Lisäksi Suomesta löytyy vallan mainion tuntuinen tilannekuvakartta, jossa on linkkejä myös aiheen uutisiin, tiedotteisiin yms.

Maailmalta löytyy paljon valinvaraa ja karttaesitystapoja globaalin tilanteen seuraamiseksi. Näitä tutkiessa voi myös ottaa ottaa oppia siitä, millainen esitys on visuaalisesti selkein. Suosittelen siis ihan koulutusmielessä. Klikkaa kuvia niin pääset ajantasaiseen karttaa.

Aloitetaan yhdestä seuratuimmasta kartasta eli arvostetun Johns Hopkins -yliopiston sivusta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n kartta näyttää puolestaan seuraavalta:

Bostonin lastensairaalan tutkijoiden aikonaan perustama HealthMap tarjoaa myös alustan erilaisten tartuntatautien seurantaan. Taudin leviämisen voi myös animoida helposti.

Tukholmassa pääkonttoriaan pitää Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ylläpitää seuraanlaista karttaa, jonka aineisto on kirjoitushetkellä viime päivien osalta täysin vanhentunut.

Hieman teknisempi avoimen lähdekoodin Nextstrain-projektin kartta mahdollistaa myös taudin aikaisemman leviämisen tarkastelun ja viruksen jäljitetyn seurannan maasta toiseen. Tautitilaston näyttävät vaan laahaavan myös jäljessa.

Sama pätee ainakin Suomen tilanteen kohdalta seattleläisen 17-vuotiaan nuoren koodaamaan karttaan.

Washingtonin yliopiston kartta on puolestaan seuravanlainen

Virginian yliopisto

Lopuksi vielä Euroopan pahiten sairastuneen Italian viranomaiskartta

Jos tuttavianne ja liikekumppaneitanne on eristyksissä eri puolilla maailmaa, niin Kiinan tilanteeseen voi kurkistaa ranskalaisen ARTE-kanavalla esitetyn tuoreen dokumentin avulla. Siinä ranskalainen pitkään Pekingissä asunut toimittaja ja hänen kiinalainen vaimonsa kertovat karanteeniarjestaan. Tämä dokumentti sopii myös kartoitusmielessä, sillä siinä näytetään Kiinassa käytössä olevia puhelinsovelluksia, joiden avulla karanteenissa olijat voivat seurata tautitapauksia lähiympäristössään talon tarkkuudella – siis ainakin koko Pekingissä. Tietoa näytetään hyödynnettävän ainakin kauppapaikkoja ja -reittejä suunnitellessa. Vastaava kaikille avoin sovellus lienee Suomessa mahdoton tietosuojasyistä, mutta viranomaisille työkalu olisi hyödyllinen.

Video aineistojen yhdistämisestä

Viime vuoden Intergeossa laserskannerivalmistaja Riegl esitteli kehittämäänsä eri laitteistojen tuottamien geospatiaalisten aineistojen yhdistämistä. Aineistot voivat olla laserskannattuja tai pistepilvi voi olla myös tuotettu muilla keinoin.

Nyt Riegl on julkaissut videon datafuusiosta kohteena vanha linna. Se on mitattu maasta VZ-400i -maalaserkeilaimella ja ilmasta Riegl RiCopterin kantamalla VUX-1UAV -skannerilla. Videossa esitellään molempien laitteistojen käyttö.

Kun tiedonkeruu on valmis, niin aineistot ovat samassa koordinaatistossa. Tämän jälkeen täytyy analysoida, kumpi aineisto on tarkemmin halutussa koordinaatistosta, sillä yhdistämisen aikana se valitaan referenssiaineistoksi.

Varsinainen yhdistäminen voidaan tehdä joko maalaserkeilainten RiScan Pro -ohjelmistossa tai mobiilikeilainten RiProcess-prosessointiohjelmassa. Videossa VZ-400i:n tuottama pistepilvi tuodaan RiProcessiin. Tämän jälkeen toinen aineisto lasketaan kiinni referenssiin ja jos aineistot ovat sisäisesti kunnossa, niin sijaintikalibroinnin jälkeen ne istuvat hyvin yhteen kuin Strömsössä. Huonon aineiston sisäisiä vaihteluita tai ongelma ei aineistojen yhdistämisella siis korjata.

Videossa prosessi jatkuu vielä värjäämällä aineistot kameran kuvilla ja sen jälkeen aineisto viedään RiPano-ohjelmaan leikkauskuvien tuottamiseksi. Käyttäjä voi siirtyä muihin käyttämiinsä ohjelmistoihin ja jatkaa työskentelyä omien prosessiensa vaatimalla tavalla.

Esittelemme aineistojen yhdistämistä mielellään lisää, joten ole yhteyksissä!

Peltojen pinta-alat

Maanantaina 24.2.2020 Ylen MOT-ohjelmassa käsiteltiin kartoitukseen liittyvää aihepiiriä. Kun Suomi liittyi EU:hun, niin peltojen pinta-alat piti mitata tukia varten. Ihan hyvä idea. Mutta kun Heinosen Hannu näki aikoinaan käytännössä Myyrmäessa, miten kilpailutuksen voittanut irlantilaisyhtiö hoiti asian, niin hän kauhistui. Peltojen rajoja tulkittiin ilmeisesti olemattomalla koulutuksella ja hinta oli näin saatu halvaksi. Esimerkiksi pellon raja piirrettiiin puiden varjojen mukaan ja näin syntyi osa ohjelmassakin tarkastelluista oudoista peltorajoista. Työsuorituksista näki suoraan, että korjausmittauksia tullaan tarvitsemaan paljon.

https://areena.yle.fi/1-50278150

MOT-ohjelmassa tämä johtopäätös sai vahvistuksen, koska Anne Kalmari totesi suoraan irlantilaisyhtiön tuotosten olleen luokattomia. Kaikki nämä vuodet jälkeä on sitten säädetty uusien mittausten mukaan puoleen ja toiseen.

Sinänsä voi vain ihmetellä, miten tällaista työnjälkeä aikoinaan sallittiin? Eikö valvontaa ollut? Suomi on ollut ilmakuvauksen pioneerimaita kartoitustarkoituksiin ja meillä on vuosikymmenten tietotaitoa kuvien luotettavaan tulkintaan. Siihen maailmanaikaan kun työ tehtiin vielä huolella tarkastamalla todellisuus paikan päällä maastossa, niin ilmakuvaselventämisen ammattilaiset kulkivat stereoparien kanssa maastossa tulkitsemassa vaikeat kohdat erikseen.

Jos joku muuten kuvittelee tekoälyn (toisin sanoen tällä hetkellä konenäön) ratkaisevan tulkintaongelman, niin erehtyy. Tuhannet robottiautojen kehittäjät taistelevat täsmälleen samojen kuvientulkintaongelmien kanssa, minkä takia kuvien lisäksi ajoneuvossa tarvitaan muitakin sensoreita kuin kameroita luotettavamman lopputuloksen saamiseksi. Droneilmakuvien prosessointiohjelmien manuaaleissa tehdään myös selväksi, että kuvanlaadun täytyy olla hyvä luotettavien tulosten saamiseksi. Ja tulkinta on vielä erikseen.

EU:ssa peltojen rajoja ja pelloilla kasvavia kasveja monitoroidaan nykyisin tyypillisesti ilma- ja satelliittikuvilla sekä GNSS-mittauksin. Näillä kaikilla on oma problematiikkansa erityyppisissä maastoissa, joten siksi tulokset pomppivat edelleenkin. Aivan kuten ohjelmassa valiteltiin.

Rakennetun ympäristön korkotasot

Vedenpinnan taas noustua etelärannikolla korkealle ja katujen tulviessa, myös tavalliset ihmiset huolestuvat hetkeksi rakennetun ympäristön korkotasoista. Ongelmakohdat tulevat aina esille ääritilanteissa. Koroilla viitataan tässä maanpinnan korkeusvaihteluihin, joista on syytä pitää huolta haluttaessa veden virtaavan oikeissa paikoissa ja oikeaan suuntaan.

Rovaniemen Mittauspäivillä Paikkatietokeskuksen professori Markku Poutanen esitteli opiskelijoille hyvin koko geodeettisen inframme perustaa ja kertoi, miten tarkkavaaitus on edelleenkin tarkin tuntemamme keino siirtää korkeustietoa paikasta toiseen. Ja tämä samainen korkeustieto sitten kertoo, mihin suuntaan vesi paikallisesti virtaa. Siksi Maanmittauslaitos ja kunnat ylläpitävät korkeuskiintopistejärjestelmää, joihin rakennetun ympäristön mittaukset on sidottava huolimatta siitä mitä GNSS-vastaanotin kulloinkin antaa tulokseksi. Yksiselitteinen fyysinen korkeus- sekä tasokiintopisteistö pakottavat kaikki projektin jäsenet toimimaan samassa järjestelmässä ja mittausten laatujärjestelmät on rakennettu tähän pisteistöön.

Suomen korkeusjärjestelmää ylläpitää Maanmittauslaitos

Myös rakennussuunnitelmat on sidottava tähän järjestelmään, joten projektin lähtötilanteessa on erittäin halpaa tarkistaa missä mennään. Jos eri tahoille leviää väärää tai vanhentunutta lähtötietoa, niin kustannukset voivat olla myöhemmin merkittäviä. Tästä esimerkkinä tällä kertaa kotimainen sairaalaprojekti, jossa sairaala rakennettiin annettujen tietojen perusteella 80 cm liian korkealle. Tämän seurauksena lähistön katuja jouduttiin korottamaan ja ympäristön valmiit rakennukset kuten ammattikorkeakoulu jäivät uuteen katutasoon nähden liian matalalle.

Ja tämän prosessin hinta? Lehtitietojen (2018) mukaan Turun kaupunki joutui laittamaan muutostöihin lisää rahaa ainakin 690 000 euroa. Kun jo valmiiden rakennusten hulevesien virtaamista ja suhdetta uuteen katutasoon joudutaan lisäksi tarkastelemaan uudestaan, niin kokonaiskustannukset kohoavat entisestään. Jokainen voi vain miettiä, miten mitättömän summan näihin kustannuksiin nähden olisi aiheuttanut korkotason tarkastus suunnitelun alussa sekä vielä ennen rakentamisen aloittamista paikan päällä. Näin kokeneet rakentajat yleensä toimivat ja nuorten olisi syytä oppia tekemään.

Helmikuun mietteitä mobiililaserskannauksesta

Vuosi on vaihtunut kiireisissä tunnelmissa. Lumen puuttuessa kiinnostuneita asiakkaita on vyörynyt sisään ovista ja ikkunoista rakentamisen jatkuessa kiivaasti. Mobiililaserskannerin hankinnasta kiinnostuneita asiakkaita meille on alkanut nyt tulla myös ulkomailta, ja samalla oma myyntialueemme on nyt laajentunut kattamaan Ruotsin. Tiemittausasiakkaita ottaa nyt meihin yhteyttä laajemmaltakin niin Euroopasta kuin myös USA:sta.

Pohjoisessa on tänä vuonna lunta ennätysmäärin ja siellä teitä ei nyt kannata mitata.

Hollannista skanneriin tutustumaan saapuneet asiakkaat kertoivat pitkän esittelypäivän lopuksi hämmästyttävän yksityiskohdan – kahdessa aikaisemmassa esittelyssä Hollannissa myyjät eivät saaneet aikaan edes aineistoa saatikka että olisivat osanneet esitellä työprosessia käytetyissä ohjelmistoissa. Mieltä lämmittävästi saimme heiltä täyden kympin osaamisesta.

Tämä vanha ongelma – osaako myyjä käyttää myymäänsä laitteistoa vai ei, on jakanut mielipiteitä jo pitkään. A. Ilmonen Oy:n toimitusjohtaja Arne Ilmonen palasi kerran matkaltaan Wildin (nyk. Leica) tehtaalta Sveitsissä ja kertoi muiden paikalla olijoiden hämmästelleen, kuinka Suomessa laitteiden myyjät olivat koulutettuja maanmittauksessa eli osasivat peräti käyttää myymiään laitteita. Arne oli puolestaan tuohtunut siitä ajatuksesta, että myyjät olisivat tietotaidottomia. Nykyään myynti on meilläkin osin muuttunut ns. tekniseksi kaupaksi eli kaikki myyjät eivät suinkaan osaa käyttää laitteitaan tai keskustella mittaamisen yksityiskohdista. Silloin sopii toivoa, että tukiorganisaatio toimii sitäkin paremmin. Tällainen kauppatyyli sopii sinänsä suurkauppaan, jossa ostajatahon ostopuolen edustaja sopii myyjätahon kanssa kaupoista ilman että loppukäyttäjiä kuunnellaan asiassa. Tällöin myynnissä ovat etusijalla mielikuvat, hinta, brändi yms. ilman että varsinaista toimivuutta testataan mitenkään. Se on sitten loppukäyttäjien ongelma vastaavatko mielikuvat miten todellisuutta.

Hollannin skannereita katsastanut parivaljakko edusti käytännön työn koulimia ja kasvattamia mittaajia organisaatiossa, jossa työskentelee lähes 200 maanmittaria. Heitä kiinnosti ainoastaan työn tehokkuus ja toimivuus heidän omissa mittauskohteissaan eli kaiken on sujuttava käytännössä. Hollantilaiset ovat näet varsin suoraviivaista kansaa. Tällaisille asiakkaille emme myy ainoastaan laitteita, vaan myös osaamistamme sekä käytön koulutuksessa että työn tukena. Tyypillisessä hankinnassa asiakas tarvitsee alussa tukea enemmän ja käyttökokemuksen myötä laitteiden ja softien käyttötaidot ylittävät sitten meidän omat taitomme. Näinhän se pitää ollakin, sillä jatkuva käytännön tekeminen opettaa.

Sinänsä tekemisen taso Suomessa huolettaa meitä edelleenkin, kun kuulemme eri puolilta kertomuksia mobiililasermittausten tuloksista. Pieleen menneet projektit, oli ne tehty omilla tai kilpailijoiden laitteilla, eivät kohota meidän myyntiämme, joka näiden laitteiden suhteen alkoi muutenkin nollatason alapuolelta 2010-luvun alkupuolella. Niin huonoa jälkeä oli jo saatu aikaan. Edelleenkään ajoja ei saada yhteen trajektorilaskennalla vaan huonojakin aineistoja yritetään pakottaa yhteen mätsäämällä, sisäiset virheet ovat suuria, mitattuja kontrollipisteitä tarvitaan sadoittain, aineistot kuristetaan kasaan kontrollipisteillä ”makkaran” muotoisiksi, yms. Meillä on tavattoman rikas yhteiskunta kun tällaisiin projekteihin on varaa.

Maanmittauksen maailmassa ei ehdi olla kauan itsetyytyväinen, sillä huonoista mittaustuloksista jää väistämättä kiinni jossain vaiheessa.

Mittaussektorilla olisi nyt peiliin katsomisen ja koulutuksen aika. Koulutus on kallista, joten kaikkia ei kannata eikä tarvitse kouluttaa näihin tehtäviin, mutta kriittinen massa eri alojen erikoisosaajia tarvitaan aina.

Alkuvuoden tapahtumien jälkeen meillä on taas aika keskittyä omien asiakkaidemme koulutukseen – askel askeleelta vaikeampiin projekteihin. Keväällä on luvassa muun muassa uusien skannauslaitteiden käyttöönottoa, runkomittausta tunneleissa ja rakenteiden monitorointia. Monet pitävät Väyläviraston ohjeistusta liian tiukkana ja hankalana saavuttaa, mutta kas kummaa kun edeltävät sukupolvet ovat niihin päässeet oman aikakautensa mittauslaitteilla ja suoraan sanottuna usein vankemmalla tietotaidolla. Toleranssien suhteen ohjeistus ei ole liian tiukka, koska se vaikuttaa suoraan suunnittelun ja rakentamisen kustannuksiin sekä rakenteiden kestävyyteen. Eikä suomalainen ohjeistus ole yhtään sen tiukempi kuin muissakaan kehittyneissä mittausmaissa.

Kuntien paikkatietoseminaarissa

Kuntien paikkatietoseminaari on juuri avattu Kuntatalolla Helsingissä. Olemme paikalla näyttelyosastolla 3. kerroksessa ja Puheloinen Veli-Pekka kertoo mobiililaserskannauksesta klo 14.45 alkavassa sessiossa luentosali Kulmassa.

Päivä on käynnistynyt esityksellä EU:n avoimen datan direktiivistä ja kahden päivän aikana ohjelmassa on palon mielenkiintoista.

Lapin mittauspäivillä

Huomenna Lapin AMK:n maanmittausalan opiskelijat järjestävät taas vuosittaiset mittauspäivät. Tapahtumassa on muutamassa vuodessa kehittynyt mukava maanmittausalan tapahtuma, jossa kohtaavat niin opiskelijat kuin alan yrityksetkin. Myös Etelä-Suomen toimijat ovat hiljalleen havahtuneet siihen todellisuuteen, että Lapissa on nykyään alan suurin koulutuskeskittymä.

Olemme oleet mukana tapahtumassa alusta alkaen ja niinpä myös nyt kohteena on Rovaniemi. Tapahtumassa meiltä on paikalla Heiskan Nina, joka kertoo esityksessään mobiililaserskannauksesta otsikolla ” Mobiililaserskannaus tie- ja infrarakentamisen mittauksissa”. Esityksessä käydään läpi tuoreimpia projektejamme unohtamatta tietenkään Lapin mittausmatkoja.

Tervetuloa kuuntelemaan esitystä ja juttelemaan osastollemme päivän aikana!

fznor_vivid